Huh huh, mikä yö!

Kyllä oli jälleen karmea yö. Pääsin nukkuun about puoli yhdentoista aikaan, Tyttö tuli viereen. Yhden maissa heräsin aivan hiestä läpimärkänä (jälleen) kauheaan mahakipuun. Enpä tiedä mistä moinen johtui, mulla kun on ärtynyt suoli-oireyhtymä, niin olinko taasen syönyt jotain sopimatonta. No, olo vähän helpotti ja sain jälleen unenpäästä kiinni, kunnes vähän ennen kahta Tyttö heräsi. Eikun syöttö, vaipanvaihto ja vähäksi aikaa nukkumaan. Kunnes taasen ennen viittä Tyttö herää, syöttö ja vaipanvaihto. Tällä kertaa Tytöllä oli "TV-shop-kakka", eli eikä siinä vielä kaikki (Iskän lanseeraama ilmaus)... Olin meinaan saanut hänet puettua kun tuli jälleen töräys ja vaippa täys. Siinä vaiheessa meinasi unenpöpperössä päästä itku... No ei siinä muu auttanut kuin homma uudestaan, Tytölle syöttö ja taasen pariksi tunniksi nukkumaan.

Tänään pojat lähti aamulla autonkorjausreissulle, vierailevat samalla mummula-pappalassa. Itse sain Tytön päiväunille ulos vaunuihin ja mitäs sitä perheenäiti muuta tekisi sillä aikaa kun talo on tyhjä kuin - siivoaisi. Jee! Eli imurointi, tiskien laitto, yleistä järjestelyä ja vessan siivous päällisin puolin. Viime aikoina siivous on kyllä jäänyt melko pintapuoliseksi, vielä pitäisi pestä ikkunat, matot, lattiat, peilit jne. No, katotaan jos sitä jonain päivänä kerkeisi.

Kun olin saanut siivoukset tehtyä, päätin hemmotella itseäni vähän tietokoneen ääressä ja päästellä blogille vähän pahimpia höyryjä, joten tästä tulee nyt vähän valitusvirsi...

Iskä on viikonlopun ja eilisen tehnyt pihahommia. Kyllähän se on hyvä saada tuo piha kuntoon, en sitä väitä, mutta kyllä siinä vaiheessa jää kaikki muut hommat vähän vähemmälle. Eikä tässä muuten mitään hätää, mutta yhtenä päivänä olin tietokoneella, yritin saada Tyttöä nukahtamaan ja saan kuulla kommentin: "tarviiko siellä netissä koko ajan pyöriä". Olin edellisen yön taasen valvonut, aivan tolkuttoman väsynyt, enkä saanut muutakaan tehtyä väsymykseltäni... Silloin meinasi kyllä jo pinna kiristyä, huh huh...

Päätin raskausaikana itekseni, että vaikka olisin kuinka väsynyt yöheräämisiin, niin en hermostu, vaan koitan vaan jaksaa. Niin sitä tuudittautuu mukaviin päätöksiin, kunnes se arki koittaa ja väsyttää ja hermo menee taasen. Kaikista pahinta tässä pikkuvauva-vaiheessa on ehkä se, kun täytyy olla toisen saatavilla 24h/vrk. Kaikki tekemiset ja menot (kuten vessassa ja suihkussa käynti ja syöminen...) täytyy suunnitella syöttöjen ja päiväunien mukaan. Yritän kyllä tolkuttaa itselleni, että tätä vaihetta ei kestä kauaa, ja kohta tätä aikaa on jo ikävä. Ja täytyy myöntää, että enpä minä tätä imetysvaihetta vaihtaisi mihinkään mistään hinnasta, kyllä se läheisyys vauvan kanssa on kuitenkin niin tärkeää. Joten täytyy vaan yrittää kestää ja jaksaa.

No niin. Nyt helpottaa kun sai valittaa. Se on se naisten etuoikeus, valittaminen. Se helpottaa kummasti aina oloo... Mutta nyt tarttee taasen mennä hommiin, heipsan.

Koira pääsi karvoistaan

Karvalankamatto on jälleen karvaton lankamatto. Aah, ihanaa, jälleen päihitimme vähäksi aikaa karvalankatollojen vallankumouksen. Niitä on taasen ollut joka nurkassa ja paikassa ja kun ei niihin siivoominenkaan oikein auta. Samantien niitä ilmestyy siivouksen jälkeen jostain... Mutta nyt, ihana vapaus tuosta vitsauksesta!

Tässä onpi karvaton koira:


Ja vauva-asioihin: Tytöllä on melko selkeä päivärytmi: aamulla herätään 7-8.30 aikaan, ekoille kolmen tunnin päikkäreille 9.30-10.30, lyhyet päikkärit Iskän tai Äipän kans samaan aikaan kun isoveli on päikkäreillä 13.00-17.00 välissä, kolmannet päikkärit isoveljen iltaulkoilun aikaan 17-20, iltakiukkuilu sijoittuu 20-23 väliin (kiukkuaa, tissittelyä, vähän aikaa rauhallinen, kiukkuaa, tissittelyä jne.), nukkumaan 22-23, ensimmäinen herääminen about 02.00 ja siitä parin-kolmen tunnein välein syönti (ihan varma en ole aamuyön ajoista, itekin olen niin väsynyt siinä vaiheessa, että menee valve ja nukkuminen sekaisin). Päivärytmi sopii kyllä aivan passelisti meidän perheelle, mutta nuo yösyönnit voisi jättää vähemmälle... Mutta eiköhän nekin tästä ala vähenemään pikkuhiljaa.

Nauravaiset sisarukset (joo-o, ihan näyttäisi kuin 2 viikkoinenkin osaisi jo naureskella, vattanpuruja lähinnä...)


Nukkukaverit


Tuttisuu


Tosiaan, tuttia ollaan annettu Tytölle heti kotiutumisen jälkeen. Fanaatikkoja on tuonkin asian tiimoilta, puolesta ja vastaan. Meillä homma on toiminut hyvin, ja imetystukilistan sivuillakin mainittiin, että tutin voi hyvinkin lykätä suuhun, jos esim. maidontuotanto on suurta ja vauvalla imuhaluja. Näinhän meillä kyllä onkin, enpä millään voisi olla Tytölle kokoajan tuttina, kun meinaa nytkin välillä tukehtua maitoon...

Piipiksen kanssa käytiin perhetuvalla maanantaina. Oli mukava välillä olla pojan kanssa kahestaan (+muut äidit ja lapset). Iskä Piipistä onkin nyt paljon hoidellut, vähän pakosta, mulla kun on Tyttö kiinni tisussa hyvinkin usein päivän aikana... Saas nähdä kuin me pärjätään sitten kun Iskä on töissä. No, kaippa siinä omat rutiininsa muodostuu. Piipis heittelee hyviä kommentteja aika usein, mutta himskatti, kun niitä ei meinaa muistaa. Täytyy laitella niitä ylös kun muistuu mieleen.

Selkä mulla on taasen aivan jumissa. Vielä ei ole oikein jaksanut/kerennyt/pystynyt kunnolla jumppailemaan tai joogaamaan. Yhdellä salsakoululla alkaisi kesäkausi 2.5., saas nähdä pääsisinkö vaikka siellä käymään kerran viikossa. Olisi niin mukava opetella salsaa, ja se on aivan loistavaa selkäjumppaa. No, katotaan, kuin mun käy, uskallanko lähteä.

Nyt menen Piipiksen kanssa leikkimään, hän heräsi päikkäreiltä. Heissan!

Tytön eka neuvola

Tänään käytiin tytön kanssa kahestaan "tyttöjen reissulla" neuvolassa. Kaikki meni muuten ihan jees, mutta kun piti vaatteet ottaa pois, niin sitten rupesi harmittamaan (no, tottahan se harmittaa, kun piti herättääkin toinen).

Hyvin on tyttö kasvanut, painoa on 4120 g, eli ohi syntymäpainon on menty. Pituus oli 54 cm. Neuvolakorttiin kirjoitettiin mm., että suloinen vauva. Vasenta kättä pidetään vielä asentohoidossa, katsellaan vielä tämän viikon ajan, josko se ei enää olisi kipeän oloinen.

Yötkin ovat jo vähän paremmin sujuneet, viime yönä Tyttö heräili n. 3-4 tunnin välein. Toissayö oli kuitenkin vähän haastavampi, Iskä nukutteli kolmeen saakka yöllä Tyttöä, hän oli kovin levoton ja pulautteli kovasti (Äippä oli ilmeisesti vähän turhankin ahkerasti imettänyt illalla...). Eiköhän nuo yötkin tästä kuitenkin tasaannu pikkuhiljaa.

Eilen käytiin Ideaparkissa ostamassa Tytölle sitteri. Oltiin koko perhe matkalla, itekin pääsin vähän pirtistä ulos. Reissu meni oikein hyvin, Tyttö ei kylläkään muista ensimmäisestä shoppailureissustaan mitään, nukkui niin makoisasti koko ajan.

Nyt tarttee mennä syöttämään vauvaa, jotenka ensi kerralla lisää!

Viikon vanha

Tyttö täytti eilenillalla viikon. Ulkoiltu ei olla vielä, ajattelin, että tänään voisi laittaa tytön vaunuihin ja lähteä kävelylle, mutta taitaa jäädä haaveeksi, vettä tai räntää tai mitä onkaan tulee taivaan täydeltä. Aamulla katsoin ikkunasta ja maa oli aivan lumen peitossa.

Kyllä onkin tänä talvena/keväänä ollut melko erikoiset kelit. Ensin talven tulo kesti, vähän aikaa oli mukavaa talvikeliä vaihtelevasti ja nyt kevät on tulossa/ei ole tulossa/on tulossa... Tarkoittaen, ettei tuo keli taida itekään tietää mikä vuodenaika on milloinkin menossa...

Mutta, palataan jälleen meidän perheen kuulumisiin. Piipis on ollut tosi hyvä isoveli. Aamulla Iskä hoiti tytön ja meni Piipiksen huoneeseen, kun sieltä kuului heräämisen ääniä. Piipis sanoi heti, että sisko viekkuun. Ja sohvalle piti molemmat laittaa mammimaan. Ja yhtenä päivänä tyttö oli Iskän sylissä vähän itkuisena (Äippä taisi laittaa välipalaa tms.), reipas isoveli sitten sanoi Äipälle, että vauvalle tissiä, otti minua kädestä ja vei vauvan luo...

Eilen oli Pikkusisko meillä kylässä, olivat Piipiksen kanssa ulkoilemassa. Iskä kävi sillä välin kaupassa ja ite sain siivoiltua. Puolenpäivän aikaan tuli Mummu ja Pappa käymään ja toivat soppaa mukanaan. Soppa oli maukasta, ja Iskä oli mielissään, kun sai vapaapäivän ruuanlaitosta.

Saimme lainaan ison kassillisen aivan ihania pieniä tytön vaatteita naapurilta. Otin niistä valokuvat, muistaa mitä vaatteita on lainassa. Heille on tulossa kanssa vauva (jos vaikka heille tulisi poikavauva tällä kertaa...). Täytyy katsoa, jos tuolta löytyy pieniä poikien vaatteita, voi niitä antaa sinnepäin.

Kaikenlaista touhua on tosiaan ollut tämän viikon aikana, vaikka en olekaan pirtistä ulos lähtenyt muuta kuin koiraa tai Piipistä ulkoiluttamaan. Laitanpa vielä yhden kuvan Tytön ensimmäisestä kylpyreissusta kotona. Tyttö tykkäsi kylvystä ja kylvyn jälkeen hiusten harjaamisesta Tyttö nautti silminnähden. Kyllä vaan tytöissä ja pojissa on eroa. Piipis kun ei ole tuosta hiustenharjaamisesta koskaan kauheasti välittänyt...

Ensimmäiset päivät kotona

Ensimmäiset päivät sairaalassa Tyttö oli tosiaan vähän levoton, mutta nyt kotona hän on kyllä ollut kovin rauhallinen. Öisin Tyttö kyllä haluaisi tankata n. tunnin välein, mutta toivottavasti sekin siitä vielä tasaantuu.

Itselläni oli eilen kuumetta parhaimmillaan 39 astetta, ilmeisesti liittyi maidonnousuun, jota kyllä sitten on noussutkin :-). Piipiksen kanssa ensimmäiset viikot olivat melko hankalia, kun maitoa tuli niin runsaasti, ettei hän kerennyt nielemään samaan tahtiin :-(. Tuntuu olevan samoja oireita nyt, ja kun Tyttö nukkui aamupäivällä kolme tuntia, niin rupesin jo kärsimättömänä odottelemaan, että pääsisi tyhjentämään maitotankit ;-). Herättää en toista voinut, kun lupasin sairaalassa, että kotona mennään enemmänkin hänen rytminsä mukaisesti, sairaalassa kun hänet jouduttiin usein herättämään hoitotoimenpiteisiin.

Äskettäin meillä kävi työkavereita pikaisesti toivottelemassa onnea. Tyttö sai ihania vaatteita, ja Piipis sai kuorma-auton. Kyllä oli Piipis mielissään kuorma-autosta, se pääsi heti paraatipaikalle lipaston päälle hänen päiväuntaan vahtimaan.

Tässä vähän kuvasatoa meidän ensimmäisiltä yhteisiltä päiviltä Tytön kanssa:




Luin raskausaikana lehdestä, kuinka eräs äiti oli ihmetellyt vastasyntyneensä viisasta katsetta. Ihmettelin, että mitähän hän sillä oikein tarkoitti, kunnes katsoin oman vastasyntyneen tyttöni silmiin. Sieltä näin maailman kaiken viisauden ja tarkoituksen.

Ja vielä loppuun yksi hyvä sanonta: Lapset ovat maailman tärkeimpiä ihmisiä.

Onnelliset tytön vanhemmat

Nyt ollaan kotiuduttu tytön kanssa. Pitkään ja hartaasti odotettu tyttö syntyi 05.04.08 klo 21.32. Painoa oli 4050g ja pituutta 51,50 cm. Eli ihan hyvän kokoinen tyttö.

Synnytyskertomus

Perjantaina ruvettiin käynnistelemään kohdunsuun kypsyttelyllä tableteilla yliaikaisuuden takia (RV 41+5). Tulimme vielä pe-la yöksi kotiin, yöllä tunsin supistuksia, jotka sitten aamuun mennessä laimenivat. Lauantaina kypsyttelyä jatkettiin. Päivällä rupesi melkoisesti jo harmittamaan, kun tuntui, ettei homma edisty, mutta viiden aikaan iltapäivällä kävelylenkillä sairaalan ympäri rupesin tuntemaan supistuksia.

Palasimme synnytysvastaanotolle, ja minut otettiin kuuden aikaan käyrille. Supistuksia oli viiden minuutin välein, alkoivat olemaan jo vähän kivuliaita. Hoitaja sanoi, että voisin ottaa peräruiskeen, tämä voisi vauhdittaa hommaa. Tuumasta toimeen, ja niinhän se teki, supistuksia rupesi tulemaan kolmen minuutin välein, ja olivat jo melkoisen kivuliaita.

Synnytyssaliin pääsimme kahdeksan maissa. Kätilönä toimi sama henkilö, joka auttoi Piipiksen maailmaan. Sanoinkin kätilölle, että olin aiemmin tuumannut Iskälle, että pitäisikö kysyä, onko hän työvuorossa. Niin hän oli, ja hän auttoi meidän toisenkin lapsen maailmaan.

Salissa sain kohdunkaulanpuudutteen, joka ei auttanut juurikaan. (Tässä vaiheessa heitin kyllä hyvästit pienimmällekin "luomusynnytys" ajatukselle, ja kyselin kaikki mahdolliset kivunlievitykset....). Spinaalipuudute vei suurimmat kipuaallot, ja se teki jalkoihin hassun olon, nekin puutuivat samalla. Joskus puudutteet saattavat hidastaa synnytystä, mutta kalvot oli puhkaistu jo kohdunkaulan puudutteen antamisen yhteydessä, joten vaikutus oli +-0.

Homma eteni todella nopeasti, kätilö sanoi, että hän mielellään koeponnistuttaisi ennen vuoronvaihtoaan. Olin todella hämmästynyt, kuvittelin, että siinä saisi vielä pitkäänkin kärvistellä. No, tosiaan, sitten koeponnistettiin, eikä toista ponnistusta tarvittukaan, kun tyttö oli jo ulkona. Kätilö auttoi hartiat ulos, ja ponnistusvaihe kesti kaikki 2 min.

Tyttö oli sininen ja hiukan mustelmainen, koska napanuora oli kaulan ympärillä, se lähti kuitenkin löysyttämällä. Ja väri saatiin normaaliksi hieromalla. Pisteet olivat 7 ja 9. Kaikkinensa synnytys kesti 4h 40min, ja täytyy sanoa, että yllättävän helpolla tällä kertaa hommasta pääsin.

Lääkärintarkastuksessa huomattiin, että toinen solisluu on napsahtanut, ja nyt siihen annetaan asentohoitoa. Hyvin käsi toimii, hermotukset ja kaikki ok, mutta ilmeisesti se on vähän kipeä, koska tyttö oli alkuun vähän levoton. Toisena yönä laitoksella annoinkin hänet kansliaan hoitajille osaksi yötä, jotta sain vähän itse nukkua. Kuvittelin, että maito ei riitä, ja tyttö on sen vuoksi levoton.

Osastolla olimme odotettua pidempään, tytöltä täytyi saada pissanäyte ennen lähtöä. Istukka oli isonkokoinen ja pissa täytyi tarkistaa (ilmeisesti saattaa olla munuaisissa jotain, jos arvot kohollaan, näitä tilanteita on kuulemma harvoin). Ja sitä pissaa ei meinannut tulla, annettiin lisämaitoakin, jotta saataisiin se tulemaan. Vihdosta viimein näyte saatiin viime yönä, se tulos oli ihan ok, joten pääsimme kotiin. Tyttö on todella suloinen ja valtavan ihana. Tässä yksi kuva, laitan lisää joutessani.



Multimediaviestejä lähetin sairaalasta, mutta kaikille ne eivät menneet perille, joten sori, jos ei viestiä ole tullut.

Isoveli

Piipis on ylpeä isoveli ja kävi monesti meitä laitoksella katsomassa, mutta hänellä on päivärytmi ollut vähän sekaisin, joten tuo tottelevaisuus on ollut vähän kateissa.

Kuulemma lauantai-iltana Piipis oli ollut vähän itkuinen, ja mummula-pappalassa sanonut, että "äiti itkee". Lapset ymmärtää yllättävän paljon asioista, aina sitä ei uskoisikaan.

Nyt taidan mennä hetkeksi pötkölleen, vielä kun vähän aikaa lapset on päikkäreillä. Ihania vauvantuoksuisia terveisiä, meillä alkaa tästä ihana ja väsyttävä vauva-arki...

Yliaikaiskontrolliin lähtö

Kohta lähdetään yliaikaiskontrolliin. Piipis viedään ensin mummula-pappalaan hoitoon. Karvalankamattoa hoitelee naapurit. Illalla Piipis tuleekin sitten kotiin, ja Gummitussetä pääsee Piipistä hoitelemaan siksi aikaa, kun pappa on konsertissa.

Iskän piti lähteä samaiseen konserttiin Keski-Suomen papan ja mummun kanssa. No, reissu sitten valitettavasti peruuntui, kun tämä projekti on vähän venynyt. Kukapa olisi arvannut, että näin pitkälle menee... Kuulemma olen kyllä itsekin syntynyt aikanaan käynnistyksellä (viikkoja en kylläkään tiedä), ja saattaahan nämä asiat olla perinnöllisiä.

Jeps, mutta jos minusta ei mitään kuulu, niin olen tosiaan jäänyt käynnistykseen. Toivottavasti näin. Ja toivotaan, että kaikki menee ok.

Väliaikatietoja

Täällä vielä odotellaan... Laitanpa nyt hiukan väliaikatietoja. Maanantaina kävin neuvolassa, josta laitettiin lähete Taysiin yliaikaiskontrolliin. Tänään tuli kirje, ja kontrolli olisi perjantaina klo 10.00. Toivottavasti tämä odotus silloin viimeistään päättyisi...

Jos vielä perjantaina meinaavat minut kotiin lähettää, niin minulle täytyy kyllä hyvin perustella, että mikä hyöty siitä vauvalle vielä on. Uskoisin, että tässä tilanteessa käynnistys on paras vaihtoehto, kun vauva ei itestään meinaa syntyä. Yliaikainenhan tämä vauva ei vielä ole kuin ensi maanantaina, mutta joka tapauksessa, en usko, että on enää mitään hyötyä tilannetta kypsytelläkään. Varsinkin, kun minun oloni ei ole kovin hyvä, olisi se parempi, että jaksan synnyttääkin vielä...

No niin, jälleen tuli melkoista vuodatusta, mutta kyllä nämä päivät niin tylsiltä tuntuvat tässä vaiheessa. Onneksi Iskä jäi eilen lomille, se helpottaa huomattavasti. Saavat Piipiksen kanssa touhuta, ite kun en jostain kumman syystä enää pysty niin hyvin leikkimään yms. touhuilemaan tämän mahan kanssa.

Lauantaina oltiin koko päivä reissun päällä. Piipis oli mummula-pappalassa hoidossa, ja Iskän kanssa käytiin koeajamassa yksi auto. No, kauppoja ei tullut, hinnassa oli yllättäen vielä näkemyseroja. Koeajossa oli Pösön 406:nen. Ajo-ominaisuuksiltaan Pösö on todella hyvä, tiesin sen kyllä jo ennen kuin könysin ratin taa, mutta käyttövarmuudeltaan se ei kyllä ole Toyotan veroinen. Joten auto jäi vielä kauppaan ja me jäimme harkitsemaan. Kyllähän meidän Toyolla nyt vielä ajelee, ja kilometrit on halpoja, kun auto on kokonaan maksettu. Ainoo vaan, että sitä tilaa ois niin kiva saada lisää autoon(kin)...

Autokauppakierroksen jälkeen söimme mummula-pappalassa mummun tekemää hyvää ruokaa, hän oli laittanut tyttärelleen syntymäpäiväruuan, ja me pääsimme siinä siivellä ruokapöytään.

Lauantaina iltasella ajelimme vielä Akaaseen katsomaan Mörköoopperaa. Taisi olla viimeinen kerta, kun Mörköoopperan näen, se on myyty ja odottelee lähtöä uuteen talliin. Täytyy myöntää, että ikävä tulee, oli se niin kiva poniheppa käydä ratsastelemassa. Voi kun olisi raha- ja elämäntilanne toinen... No, ehkä jonain päivänä minun 20-vuotinen haaveeni omasta hepasta toteutuu... Toivossa on hyvä elää!

Kyllä on vaan komeata keliä pitänyt viime päivät. Aivan ihanaa, kun aurinko vihdoin paistaa ja on lämmintä. Piipis meni päikkäreille, ite taidan keksiä jotain mukavaa tekemistä, taidanpa lähteä vaikka Ideaparkiin huvikseni kävelemään...