Ristiäiskuvia

Tässäpä vielä pari kuvaa ristiäispäivältä. Kirjottelen joutessani lisää juttuja.

Kummisormus, tosi suloinen pieni sormus

Kaste/lahjapöytä

Päivänsankari on iloinen...

...ja ruttuturpa

Piipis, Pikkusisko ja päivänsankari

Ristiäiset

Tänään pidettiin Tytön ristiäiset. Ristiäiset pidettiin seurakuntatalolla, siellä oli talon puolesta tilat ja astiat, helpotti huomattavasti järjestelyissä.

Aamupäivällä kävimme viemässä ristiäispaikalle naapurin rouvan kanssa kakut ja muut vermeet. Naapurin rouvalla oli ammattilaisen otteet kahvituksen järjestelyissä, itestään olisin unohtanut puolet ja muutenkin homma sujui sutjakkaasti. Yhden aikaan alkoi juhlatilaisuus, kummeina toimivat Iskän nuorin veli ja hänen avovaimonsa, minun lapsuudenystäväni ja Pikkusisko. Pikkusisko laitetaan kirkonkirjoihin kummiksi kunhan hän on käynyt rippikoulun, mutta kummina hän toimii virallisesti jo sitä ennen. Sylikummina toimi Iskän veli.

Pikkusiskon äippä teki voileipäkakut meillä eilen, Mummu toi hyviä pullia ja Tätskä leipoi tiikerikakun. Makea kakku oli tilattu, ja tarttee kyllä myöntää, että se oli ainoo mikä ei maultaan ollut kovin häävi (muut tarjottavat oli kyllä himpatin hyviä...). Hieno kakku oli, mutta hiukan olisi saanut olla kosteempi. No, tietääpähän tilatessaan seuraaviin juhliin kakkua (elikkäs Piipiksen synttäreille...).

Tyttö jaksoi juhlissa hyvin, mutta kotona hän on ollut hiukan itkuinen, olisiko tiheän imun kausi meneillään? Pitkiä unia hän nukkuu, viime yönä nukkui 7 tunnin yöunet, heräsi vasta aamukuudelta syömään. Illalla sain hänet nukkumaan vasta komean huutokonsertin jälkeen... Mutta onneksi nukkui hyvät yöunet.

Tässäpä pari kuvaa päivänsankarista:



Ja isoveljestä:


Piipiksellä oli kovasti hauskaa juhlissa, hän viiletti mitensunpäin sattuu välillä... Piipiksen päivärytmi meni hiukan sekaisin, kun päikkäriaikaan piti lähteä juhlimaan. Mutta hommansa hän hoiti mallikkaasti, isoveljen tehtävänä oli pyyhkiä siukun pää sen jälkeen kun pappi oli valellut siihen kastevettä.

Tässäpä olisi vielä päivänsankarin mitat neuvolareissulta tällä viikolla: paino 5120 g, pituus 58 cm ja päänympärys 38,8. Elikkäs hyvin on kasvanut. Neuvolareissu meni oikein mallikkaasti, ja lääkäri sai hymyn. Muutenkin Tyttö hymyilee jo kovasti. Ne on niitä ihania asioita vauva-arjessa. Pienet hymyt.

Hyvä fiilis

Tulin tänään tanssista, kävin suihkussa, ja sen jälkeen mulla onkin ollut merkillisen hyvä fiilis. On se liikunta vaan ihme lääke niin moneen asiaan. Ja varmaan nuo hormonitkin alkavat tasoittumaan raskauden jälkeen.

Ihania ihmisiä

Meidän tuntemamme ihmiset ovat kyllä aivan ihania! Tyttö on saanut paljon ihania lahjoja, kiitoksia kaikille, jotka ovat niihin olleet osallisina.

"Varamummo" (oppiäitini työmaalta, hän on nyt eläkkeellä) oli kutonut Tytölle aivan ihanat villatakin, tumput, tossut ja hatun. Tässäpä kuva niistä:



Lisäksi kuvassa oikealla on peitto, jonka on kutonut työkaveri. Sattumalta samasta langasta tehtyjä!

Viime viikolla Iskä lähti työreissulle, ja päätimme, että hänen kannattaa jäädä sinne yöksi. Hän olisi kyllä tullut auttamaan illalla lasten nukkumaan laitossa, mutta parempi oli jäädä sinne, olisi joutunut niin aikaisin aamulla heräämään ja reissaamaan jälleen. No, Iskäpä soitti naapureille, josko saisi koiranhoitoapua, kun minä olin yksin kotona. Ja aivan ihanasti naapurin tyttö kävi viemässä koiraa iltapäivällä ja illalla, ja naapurin rouva kävi viemässä aamulla. Siitä oli kyllä todella suuri apu, ja olenkin todella kiitollinen siitä.

Piipis ja Tyttö

Nukkuvat lapset



Piipiksen kanssa meillä on ollut välillä melkoista tappelua. Välillä ei mikään ole ollut hyvin. Tämä viikko on ollut vähän helpompi, olen itse ottanut melko tiukan asenteen häntä kohtaan. Aiemmin annoin vähän löysää, kun hän pyysi esim. lukemaan vielä yhden sadun nukkumaan mennessä, niin minähän tein niin. Ja kun minä imetin Tyttöä, niin monesti Piipis on saanut itse selviytyä joistain asioista, kuten käsienpesusta ruuan jälkeen. No, minä olen nyt ottanut selkeän taktiikan, että jos jotain on sovittu tehtäväksi, niin minä valvon loppuun asti, että se tulee tehtyä kunnolla. Tarvittaessa autan. Ja kinuamiseen sanon aina ei. Tuntuukin, että tämä taktiikka on auttanut.

Yhtenä päivänä leikkien lomassa pyysin Piipikseltä yhtä halia. No, hän sitten armollisesti minulle vastasi: "Yksi hali varastossa on", ja tuli halaamaan. Kyllä olin iloinen, kun viimeisen halin sain!

Kadonneen vyötärön metsästys

Kävin eilen IP:ssa shoppailemassa ristiäisvaatteita. Ei sieltä paljon mitään mukaan tarttunut, yhdet housut kuitenkin ostin. Kyllähän siellä mukavia vaatteita olisi ollut, mutta kun mikään ei mahdu päälle!

No, eihän synnytyksestä ole vielä kuin puolitoista kuukautta, joten eihän se maha tuosta yhtäkkiä pienene. Varsinkaan, kun se oli niin tolkuttoman iso. Siltikin minusta tuntuu kuin tuo vyötärönympärys ei olisi minun... Kyllähän sitä ihmisillä on kaikenlaisia mystisiä juttuja, jotkut kuvittelevat esim. että heidän kätensä ei olisi heidän ja se pitäisi amputoida. No, minusta tuntuu juuri tuolta tämän löysän vatsanahan kanssa. Kyllähän niitä vatsanahan kiristysleikkauksia on, täytyisi vaan olla sen löysän vatsanahan lisäksi vähän alle kymppitonni löysää rahaakin. Täytyy toivoa, että siitä pääsisi näin kotikonstein eroon... Pilateksella saa kyllä hyvin vatsalihakset kondikseen, mutta kun vielä mulla ne ei ole riittävän vahvoja sen tekemiseen. Niin, ja energiaakin pitäisi löytyä. No, ajan kanssa ehkä pääsen moisesta fiiliksesta tai siitä löysästä eroon...

Mutta mä taidan lähteä pehkuihin, tämä hyvä fiilis on vaihtumassa uniseksi raukeudeksi, joten jos vaikka tänään pääsisi ajoissa maate. Heips vaan!

Hyvää äitienpäivää!

Oikein hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Meillä äitienpäivä alkoi melko vauhdikkaissa tunnelmissa. Tyttö heräsi, syötin hänet, ja nostin olkapäälle röyhtäiseen. Aattelin lähtee vaipanvaihdolle, kun Tytöltä tuli pissa ja sehän sitten rupesi valumaan yli äyräiden lattialle ja minun päälle... Ei siinä muu auttanut, huusin Iskää apuun (pojat olivat Piipiksen huoneessa leikkimässä) ja ruvettiin siivoilemaan.

Aamussa se oli kuitenkin luksusta, kun sain aamiaisen valmiina pöytään. Aivan ihanaa hemmottelua! Voisin tottua sellaiseen vaikka joka päivä...

Päivällä kävimme isolla kirkolla Mäkkärissä syömässä. Mäkkäri oli minun toiveeni, käytiin kyllä pikaisesti muitakin ravintoloita tsekkaamassa, mutta ne olivat niin täynnä, että ei ruvettu jonottelemaan. Ruoan jälkeen käytiin jätskillä ja autopesussa. Reissussa oltiin kolme ja puoli tuntia, ja Tyttö nukkui koko tämän ajan.

Kotona rupesimme pihahommiin. Piipis sai leikkiä, Iskä teki vadelmapuskille tukipuita, ja minä nypin kukkapenkkejä. Melko arkisia touhuja meillä on tänään ollut, mutta mukavaa yhdessäoloa perheen kanssa. Iskä on touhunnut melkoisesti, illalla vielä teki ruuan ja laittoi tiskit. Siihenkin voisin tottua :-).

Nykyaikana on hirmusti kaikenlaisia vaihtoehtoja vauvanhoidossa. Olisikin helppoa, jos olisi jonkin tyylin vannoutunut kannattaja. Esimerkiksi vaipattomuuden, kestovaippailun, tutittomuuden, liinailun tms. Mutta kun itse on tällainen kaiken "sekakäyttäjä", niin välillä tuntuu, että se ei riitä. Esimerkiksi Piipistä odottaessa olin sitä mieltä, että kestovaippailu ei voi olla kovin työlästä. Tai, että eihän vauva tuttia tarvi, jos se saa riittävästi tissiä. Ja vaipattomuuttakin kokeilimme, pottailua harjoitimme menestyksekkäästi useamman kuukauden (toki pidimme vaippaa ja siihenkin tuli tarpeita), kunnes Piipis meni päikkyyn ja se ei enää sen jälkeen niin hyvin onnistunut. Ja arjessa koin kertikset helpommaksi vaihtoehdoksi ja se tuttikin tuli käyttöön melko nopeasti. Liinailuun kylläkin hurahdin, mutta senkin jouduin jättämään selkäkipujen takia.

Nyt Tytön kanssa olen aatellut, että mennään sillä tavalla mikä parhaiten meidän perheeseen sopii. Kestovaippailu on sellainen juttu, jota haluaisin enemmänkin harrastaa, mutta jotenkin ei ole energia riittänyt. Liinailtu ollaan vähän, mutta mielestäni ei sitäkään riittävästi. Ja siitäkin tulee huono omatunto, että saako Tyttö nyt riittävästi kosketusta ja hellyyttä, liinailulla sitä kun voisi lisätä. Pitäisiköhän sitä antaa itselleen kuitenkin hieman löysää ja unohtaa huono omatunto, kun kerran ihan kaikkeen ei pysty?

Tytön nukkumisista täytyy sanoa sen verran, että yöt ovat rauhoittuneet melkoisesti. Rupesin syöttämään Tyttöä niin, että itse olen istuvassa asennossa. Maitoa ei enää valu Tytön nenään ja tuki sitä. Näin olen ainakin itse asian järkeillyt, että kun maitoa meni nenuun, niin Tytön hengitys vaikeutui ja aiheutti ähinät ja kähinät öisin. Katotaan nyt, jos tämä minun teoriani pitää paikkansa pidemmän päälle. Nyt se on ainakin toiminut useamman yön ja Tyttö nukahtaa hyvin omaan sänkyynsä.

Mutta kaikkinensa äitiys on kyllä mahtava juttu, ja lapset ovat niin suloisia!

Kaikenlaista touhuilua

Siitä onkin taasen vähän aikaa, kun olen viimeksi kirjoitellut. Kaikenlaisia tapahtumia on tässä ollutkin, mistähän aloittaisin...

Vappu

No, aloitetaan vaikka Vapusta. Sitä vietimme ihan kotosalla, takapihan hiekkalaatikolle kokoontui naapureita ja siinä istuskelimme, itsekin sain olla vähän aikaa (ihan...) pihalla, tyttö nukkui vaunuissa.. Piipis sai olla pihalla kymmeneen asti ja hauskaa oli. Piipis leikki enimmäkseen naapurin tytön kanssa, ja kun tuli kotiinlähdön aika, niin heille sanottiin, että lähtöhalin voi antaa. Naapurin tytön iskä tuumasi, että pusunkin voi antaa. No, pussasivathan nuo, ja melkein heidät piti erottaa, kun ei meinannut pususta tulla loppua... Niin ne on suloisia nuo kersat. Mukava ilta oli kaikkinensa.

Leikkikaverukset


Vieraita Keski-Suomesta

Vapunpäivänä saimme mukavia vieraita Keski-Suomesta. Iskän veli ja hänen vaimonsa ja kaksi nuorimmaista kävivät meillä. Piipiksestä oli mukava leikkiä serkun kanssa. Ja Tyttö sai mukavia lahjoja, kiitoksia kovasti!

Tässä serkukset leikkii hiekkiksella:


Reggaeton

Perjantaina vietin omaa aikaa, ja lähdin isolle kirkolle Reggaeton näytöstanssitunnille tanssikaverini (työkaveri) kanssa. Se oli hirmu mukavaa, joten ostettiin 10 kerran kortit ja ruvetaan käymään siellä kerran viikossa.

Reggaeton tanssista sanotaan mm. seuraavaa: "Latinalaisesta Amerikasta peräisin olevassa reggaetonissa on vaikutteita jamaikalaisesta reggaesta ja dancehallista, hiphopista sekä latinalaisamerikkalaisista musiikkityyleistä (bomba, merengue
jne). Tunnettuja reggaeton-artisteja ovat muun muassa Daddy Yankee,
N.O.R.E., Pitbul ja Don Omar. Mukaansatempaavaan musiikkiin tanssituissa
liikkeissä käytetään paljon selkää ja lantiota - liikkeet ovat hauskoja
ja usein fyysisesti hieman rankkojakin. Reggaeton ei tanssina ole
kuitenkaan mitään äärettömän vaikeaa, kunhan vain pääsee vauhtiin..".

Tunnilla oli kyllä hirmu hauskaa, ja tuo tanssi vaikuttaa olevan todella hyvää liikuntaa polttamaan rasvaa vyötärönseudulta... Ja lisäksi hyvää selkäjumppaa.

Pihahommia

Tänään Iskä on maalannut terassia. Täytyy kyllä sanoa, että se on kyllä huomattavasti paremman näköinen, kun sen välillä käsittelee.

Tässä on kuva Iskän tekemästä polusta hiekkikselle. Eipä ole nurmikko enää kynnetyn näköinen...

Kiitokset Iskälle, kun on jaksanut pihahommissa ahertaa!

Tytön nukkumisesta

Parina viime yönä olen saanut Tytön nukkumaan omaan sänkyynsä, ja syöttöjen jälkeen hän on nukahtanut hyvin, ihanaa. Päätin jo tässä vaiheessa ruvettaa nukuttamaan häntä omassa sängyssään, ite saan paremmin nukuttua, eikä tarvitse pelätä, että vetää peiton Tytön päälle. Hän kun nukkuu juuri sillä tasolla, että kun ite vedän peiton ylös, niin koko Tyttö on sen alla. Itekin olen jaksanut paremmin (ja ollut paremmalla tuulella...), kun ei ole tarvinnut yöllä valvoa tuntikaupalla...

Tämmösiä meille kuuluu. Ihania kelejä ollut, mukava oleskella pihalla. Ja lapsenhoito on mukavaa, kun ei tarvi laittaa niin paljoa päälle...