Hei vaan!

Jos taasen pitkästä aikaa päivittäisi blogia. Paljon on tapahtunut, ja ihan kaikkea en muistakaan, mutta jos nyt jotain laittaisi ylös.

Koiraton elo on tuntunut oudolle, kyllä se pitkä aika on koiran kanssa taivaltaa, kun lokakuussa olisi täyttänyt 12 vuotta. Koira vietiin tuhkattavaksi, ja tuhkat saapuivatkin jo meille. Ajatuksena on teettää pieni muistokivi, ja haudata koira Pikkusiskon porukoitten mökille.

Meillä on viime aikoina ollut kovastikin menoa (Iskä on ollut lomalla puoltoista viikkoa), viime viikon keskiviikkona lähdettiin Keski-Suomeen ja oltiin siellä yökylässä. Iskä kävi sorsametällä ja me mukuloitten kanssa marjassa. Oli taas mukava käydä serkkuja katsomassa, ja kiitos tällä kertaa Iskän siskolle meidän majoittamisesta.

Sunnuntaina lähdettiin ajelemaan Lappeenrantaan katsomaan Enomiestä, syötiin särää (Iskä on nykyinen särämestari, söi 5 lautasellista, huh huh!), ja käytiin katsomassa hiekkalinnaa (käytiin samalla Piipiksen kanssa liukumäessä ja pomppulinnassa, hauskaa oli).

Keskiviikkona käytiin perhetuvalla koko perheen voimin, ja tänään oltiin kanssa vähän lyhyemmällä reissulla, käytiin parturissa.

Eilen kävin itestään ratsastusreissulla, sain pitkästä aikaa vähän omaa aikaa. Ja tietenkin vettä tuli kun saavista kaataen, joten ratsastusreissu jäi melko lyhyeksi. Alkuun sitä vettä tuli sen verran vähän, etten sitä huomannutkaan, oli niin mukavaa olla hepan selässä vuoden tauon jälkeen, mutta sade yltyi ja oltiin sitten likomärkiä ja oli pakko tulla sisälle. Ajattelin kyllä, että pidän taukoa ratsastusharrastuksesta siihen saakka, kun on enemmän aikaa&rahaa (jos nyt sellainen tilanne joskus olis...), mutta minkäs teet, kun veri vetää... Ja tietysti sekin vaikuttaa, kun on mukavia heppoja joita saa liikutella :-). Että kiitos vain heppojen omistajille, ja yritän mahdollisuuksien mukaan päästä tallille.

Tänään kävin kävely/juoksulenkillä. Oli kyllä melkoista takkuamista, tuntui, että jalat ovat kuin lyijyä juostessa... Mutta katotaan nyt, jos tässä saisi aktivoitua itsensä ja tulis käytyä useammin, niin mahdollisesti ens keväänä jaksais juosta ihan koko cooperin :-). Täytyy olla tavoitteita, mutta ne on pidettävä sen verran alhaalla, että ne on mahdollista saavuttaa ;-).

Tulevaisuudensuunnitelmissa meillä on ryhtyä marjankasvattajiksi. Kysyimme Iskän veljeltä ja hänen vaimolta, josko saisimme maapalaa vuokralle (no, eihän he luvanneet, kuulemma ei tartte yhtäkään sukulaista lisää sille mäelle :-), no ei vaiska, kyllä saatiin lupa, hih). Elikkäs mun takaraivossa ollut pitkäaikainen ajatus on muuttumassa todeksi. Olen meinaan jo useamman vuoden haaveillut viljelyksistä, joihin voisin laittaa kasvamaan marjoja, herneitä tms. Huono puoli tietenkin on, että matka on melko pitkä, mutta ajatuksena on laittaa sellaista kasvamaan, joka ei hirveästi hoitoa tarvitse. Että tänä talvena pitää opiskella puutarhanhoitoa :-). Ihanaa!

Tyttö on kasvanut kovasti. Ensi viikolla on neuvola kummallakin kersalla, että sitten voin laitella mittoja. Mutta kovasti Tyttö on oppinut uusia taitoja ja seurailee ympäristöään joka päivä enemmän ja enemmän. Siirsimme Tytön sängyn Piipiksen kanssa samaan huoneeseen. Piipis meinasi alkuun vähän kiukutella asiasta, mutta on nyt jo hyväksynyt sen. Sanoi syyksi: "Minä en saa nukuttua kunnolla." Vissiin kuullut, kun minä olen sanonut, että saan nukuttua paremmin, kun neiti siirretään pois meidän huoneesta. Ei tule joka ähinään herättyä. Mutta eipä tuo isoveli ole herännyt, vaikka neiti kitisiskin yöllä...

Piipis on mielettömän innostunut dinosauruksista. Kirjastosta piti lainata dinosauruskirja ja sieltä opetellaan allosauruksia ja stegosauruksia ja apatosauruksia ja ja... Ja telkkarista tuli piirretty dinosaurus ohjelma joka laitettiin levylle, ja eilen hän sitten katsoi sen n. neljä kertaa. Kun on ollut hiukan kipeänä ja oli sadepäivä, ettei uloskaan päässyt. Täytyy kyllä myöntää, että ihana katsoa ihmisenalun tuollaista innostusta.

Tällä viikolla tapahtui taasen ikäviä. Tätskä ja Gummitussetä joutui viemään toisen kissansa viimeiselle reissulleen. Hänkin oli n. 12 vee ja sairastellut jo jonkin aikaa. Kyllä se vaan on ikävä luopua rakkaasta lemmikistään. Mutta minkä sille voi, ja nyt niillä rakkailla lemmikeillä on hyvä olla, näinhän se vain on ajateltava.

Mutta tämä on tätä elämää, ja sille ei mitään mahda. Mukavia asioita on ollut ja surut on vaan kestettävä.

Nyt lähden iltapesulle ja hetkeksi töllön eteen. Pitäkää huolta toisistanne!