Viimeinen päikkypäivä

Tänään on Piipiksen viimeinen päikkypäivä. Aamulla Piipis oli vähän hämillään päikkyyn viedessä, kun oli vähän erilainen aamu, kiiteltiin ja halattiin. Mutta varmaankin hän on siitä tokeentunut, kun on päässyt normaalirytmiin. Kiitos oikein paljon kaikille päikyn täteille ja setälle tästä ajasta päikyssä, Piipis on kovasti tykännyt olla siellä. Ja me vanhemmat olemme tykänneet päikystä myös. Ikävä kyllä tulee mukavaa päikkyä ja ihmisiä siellä!

Kävimme Iskän kanssa yhtenä päivänä ultrassa, varasin ajan Väestöliiton ultraan, toimitilat ovat Finn-medillä Tampereella. Kaikki oli masuasukilla hyvin, ja selkeästi tyttö masussa näytti olevan. Ihanaa! Painoarvio oli 2992 g, viikkoja tuolloin 36+3. Eli keskikäyrällä tuo paino kulki. Sydämen syke ok, ja vaavi liikkui hyvin. Lapsivettä oli normaali määrä ja istukka turvallisella alueella. Supistuksia minulla on ollut, ja välillä vihlontaa tuolla alavatsan alueella, että vaaveli alkaa varmaankin jo pikkuhiljaa raivaamaan tietänsä ulos...

Ultrassa käyntireissulla Iskä kävi samalla ojentamassa kätensä, eli luovuttamassa verta, kolmattakymmenettä kertaa. Mun verta he huolivat vasta imetysajan jälkeen, täytyy sitten käydä tyrkyttämässä.

Piipiksen nimppareita vietettiin tällä viikolla. Tätskä ja Gummitussetä, Mummu ja Pappa ja Repolaiset olivat viettämässä meidän kanssa niitä. Piipis sai mukavia lahjoja ja tekstari onnitteluja, joten kiitoksia kaikille muistamisesta. Kakussakin luki oikein Piipiksen nimi (Liisan leipomo oli leiponut makoisan kakun).

Jälleen on hauskoja juttuja tullut Piipiksen suusta. Kerran olimme autoajelulla, ajelimme n. 20 min. ympäriinsä, ja kun pääsimme kodin lähelle, lähikaupan tuntumaan (johon olimme menossa), niin Piipis tuumaa: "Huh huh, pitkä matka". Meidän Piipis on kovasti koti-immeinen... Ja telkkarista kun tulee hampurilaismainos, niin Piipis tuumaa aaaaiiina, että: "Hampuri". Iskä sanoi sitten kerran, että: "se on hampurilainen". Piipis vastasi: "hampurikanki". Jeps. Harjoittelua vaatii tuo puhuminenkin.

Laitanpa tähän yhden videon, jossa meidän tuleva kitaristi tulkitsee Hämä-hämähäkkiä:


Keskiviikkona käytiin shoppaileen Ideaparkissa. Käteen tarttui kaikenlaista tarpeellista kotiin, ja minulle lisäksi yksi hintavampi ostos. Ostin itselleni Tempur:in erikoistyynyn, jota käytetään nukkuessa jalkojen välissä ;). Eikun oikeesti, se on todella hyvä, lantio pysyy oikeassa asennossa, eikä väännä selkärankaa väärään asentoon. Tavallinen tyyny ei pysy mulla kääntyillessä, mutta tuo kyllä pysyy. Ja varsinkin näin raskausaikana se on jees, kun ei pysty nukkumaan muuta kun kyljellään. Melko tyyrishän tuo oli, mutta jos se saa selkäkivut kuriin, niin on hintansa väärti. Vielä on ollut aamuisin selkä jäykkä, mutta ehkä tottuminen vie kuitenkin oman aikansa. Tässä on kuva moisesta kapistuksesta:



Levottomat jalat-oireyhtymä on mulla helpottanut rautalisän myötä. Kävin ostamassa Kräuterblutsaftia, jossa on lisänä B- ja C-vitamiinia, hyvä vatsalle ja on ihan juotavan makuinen. Lisäksi olen ottanut monivitamiinitabletin lisäksi magnesiumia suonenvetoon, kromia makeannälkään (on muuten auttanut hyvin), sinkkiä iholle, D-vitamiinia (jota harva suomalainen saa riittävästi talviaikaan). Ja tietysti kalaöljyä ja maitohappobakteeria. Siinä onkin melkoinen annos suht terveellisen ruokavalion lisäksi ravintolisiä, mutta olen huomannut, että kaikki ovat auttaneet johonkin vaivaan.

Että mielestäni nuo ravintolisät eivät ole hullumpi asia, kun vain tietää, mitä ottaa ja mihinkin vaivaan. Turhaan ei kannata lisäravinteita ottaa, monesti sillä saa vain haittaa aikaiseksi, kun elimistö joutuu turhia aineita poistamaan. Esim. rauta on tällainen aine, mutta raskauden aikana sen tarvetta ei pysty tyydyttämään pelkällä ravinnolla. Ja juuri telkkarista tuli juttua levottomat jalat-oireyhtymästä, jossa lääkäri mainitsi, että tarvittavan määrän rautaa, joka korjaisi tuon oireyhtymän saa vain purkista. Mutta niinkuin jo Hippokrates aikanaan sanoi: "Ravinto olkoon lääkkeesi". Nykyaikana ravinnosta vain ei saa kaikkia tarvittavia aineita, syynä mm. yksipuolinen ravinto ja ruoka-aineiden vähentynyt ravintoarvo.

Mutta paljon on jälleen tapahtunut meidän arjessa, taidan vielä käydä vähän aikaa surffailemassa keskustelupalstoilla ja sitten tartteekin jo ruveta kalakeiton tekoon ennenkuin haen pojat. Voi voi, nyt loppuu minun rauhalliset päivät kotona itestään omasta ajasta nauttien. Vaikkakin täytyy myöntää, että on ihanaa kun saa jäädä Piipiksen kanssa rauhassa aamulla kotiin. Aika aikaansa kutakin!

Viikon kuulumisia

Nopeasti tämäkin viikko on vierähtänyt. Raskausviikkoja on nyt tasan 36, parin viikon päästä vauveli olisi jo valmis syntymäänkin. Saas nähdä nyt, meneekö yli lasketun ajan, vai haluaisiko hän tulla jo aiemmin.

Kyllä on tehnyt hyvää saada olla rauhassa kotona. Alkoi stressikäyrä olla melko korkealla, ja nyt on päässyt vähän tasaamaan sitä. Olen pessyt urakalla pyykkiä, siivoillut ja hoidellut asioita, kun Iskä on ollut töissä ja Piipis päikyssä.

Tiistaina kävin neuvolassa, ja kaikki oli ihan ok. Kävelyä minulle määrättiin iskias-vaivaan. Toisesta ultrasta ei enää ole ollut puhetta, ilmeisesti heidän mielestään ei sitten ole tarpeellista.

Torstaina käytiin kaverin kanssa isolla kirkolla, oli isomahat liikentessä. Hänen laskettu aikansa on ensi viikolla. Me käytiin Grimas-kaupassa, Anttilassa ja metsästämässä minulle bussikorttia (jota en kuitenkaan saanut, sellaista korttia joka minun tarpeita palvelisi ei olekaan...). Mukava reissu kaikkinensa oli.

Perjantaina kävin hakemassa Piipiksen päikystä ja mentiin linjurilla kotiin (melkoista extremeä meille...). Puhuin Piipistä hakiessa päikyn tätin kanssa, että tylsistyyköhän tuo Piipis minun kanssa kahdestaan kotona, mutta päikyn täti sanoi, että Piipis kyllä leikkii mielellään itestäänkin. Varsinkin ulkona piipis tykkää leikkiä itestäänkin.

Piipis heitti yhtenä päivänä arvoituksen: "Missä lentokoneet asuu?" Ja vastaus oli: "Lentokentällä". Mua nauratti tuo kovasti... Piipiksellä on yksi melko erikoinen sanonta, jos jokin ei ole kovin mukava juttu, niin se on "pomppopäntti". Ja nykyään, jos pientä herraa ei jokin asia miellytä, mitä äippä tai iskä sanoo, niin takaisin tulee heti: "tyhmä äiti" tai "tyhmä iskä". Että jo tässä vaiheessa äiti ja iskä on tyhmiä. Ja minä kun luulin, että lapsen ensimmäisten vuosien aikana äiti ja iskä tietää kaiken. Kuinka väärässä sitä voikaan ihminen olla...

Äitiysloma alkoi

Ihanaa, äippäriloma alkoi perjantaina! Hyvin jaksoin töissä puurtaa loppuun saakka, olo on ollut siinä mielessä hyvä.

Perjantaina vietettiin yhden pitkäaikaisen työntekijän läksiäisiä, ja toimistolaiset muistivat minua siinä samalla, kun lähdin äippärille. Käytiin iltapäivällä syömässä Franklyssa, se oli hyvä ruokapaikka. Kaikkinensa oli oikein mukava päivä, ja kun palaan omiin töihini loman jälkeen, niin kyllä täytyy myöntää, että ikävä tulee niitä hommia, joita tein viimeisen viiden kuukauden ajan. Ja tietysti sen toimiston ihmisiä.

Käytiin perjantaina Iskän ja Piipiksen kanssa vielä Ideaparkissa (pojat kävivät hakemassa minut isolta kirkolta), Iskälle ostettiin musta pikkutakki ja farkut. Iskä tarvitsi pikkutakkia, koska meni lauantaina Pikkusiskon mummun hautajaisiin soittamaan (kirkossa oli flyygeli, vaikkakin Iskällä oli omat kosketinsoittimet mukana).

En ole tainnut kirjoittaakaan vielä, että tässä yhtenä päivänä Iskä kävi isolla kirkolla työhommissa, ja samalla vähän shoppailemassa. Soitti takaisinpäin tullessaan tehneensä yhden hankinnan. No, Iskä haki minut töistä ja kun pääsin autoon, niin tuumasin, että "ostit sitten kitaran". Jeps. Kitaraa on meillä nyt sitten soiteltu, Piipikselle tuutulauluja ja vähän muutenkin. Kitara on Ibanez-merkkinen, ja täytyy se myöntää, että mukava tuota on kuunnella. Toivottavasti Piipikseen iskee kanssa vähän musiikkikärpänen Iskän harrastuksen myötä, Äippä kun ei ymmärrä musiikista tuon taivaallista, muuta kuin että, hyvää musiikkia kuuntelen erittäin mielelläni.

Piipis sai päikystä torstaina kaverin mukaansa kotiin. Oscar tuli mukaan tutustumaan meidän kotiin ja touhuihin. Oscar on opossumi ja kotoisin Australiasta. Hän eksyi Suomeen hedelmälaatikossa ja on tämän jälkeen tutustunut Suomen elämään päikyn lasten kanssa. Oscarilla on reissuvihko, johon kirjoitetaan Oscarin tekemisistä lasten kodeissa. Tässä on kuva Piipiksestä ja Oscarista:

Viikko on taasen vierähtänyt

Taasen on viikko vierähtänyt. Flunssa alkaa helpottamaan, ja onneksi pojat säästyivät tällä kertaa ainakin pahimmalta.

Eilen käytiin Keski-Suomessa uutta serkkua katsomassa ja tietenkin mummulla ja papalla. Uusi serkku oli kyllä suloinen. Aivan ihana! Piti ottaa valokuvia, mutta jäi kamera autoon, unohtui taasen kuvaus aivan täysin. Seuraavalla kerralla sitten kuviakin.

Piipis osaa jo laskea kolmeen. Eilen matkalla Keski-Suomeen sanoin, että katso, tuolla on hevosia. Piipis siihen tuumasi, että "kolme heppaa". Ja tosiaan, kolmehan niitä oli (taisi kyllä tällä kertaa mennä arvaus vain ihan oikein). Rekkoja oli yhdellä huoltoasemalla monta, ja siihen Piipis tuumasi: "seitsemän". Elikkäs seitsemän tarkoittaa, että monta...

Piipikselle tuli pipi tänään. Utelias luonne (ja kaikkeen pitää aina koskea-luonne) meni sitten polttamaan peukalonsa silitysrautaan. En ihan kerennyt väliin, kun jo sormi paloi. Ne on niitä lapsuuden opetuksia, jotta ihan kaikkeen ei kannata koskea... Mutta taisi kyllä Iskään ja Äippään sattua yhtä kovasti. Loppuilta olikin sitten meillä hiukan rauhallisempi, vauhti hiljeni melkoisesti.

Vielä olisi viikko töitä, ja sitten saan jäädä kotiin. Alkaa siivoaminen ja paikkojen kuntoon laitto uutta tulokasta varten. Ihanaa!

Taas kipeenä!!!

Nyt on kyllä ihan pakko vähän päästellä höyryjä... Oon ollut taas viikonlopun kipeänä. Nenä tukossa, pää sekaisin, huono olo ja eilen oli vähän lämpöä. Kyllä alkaa sylettämään tämmöinen jatkuva sairastelu!!!! Kyllä ketuttaa!!!! Ja samalla alkaa tämä raskauskin jo tympiä niin peevelisti. Maha on ollut koko raskausajan niiiiiiin iso viikkoihin nähden! Se on kokoajan tiellä, painaa ja turvottaa ja kaikki muut ongelmat. Oikein kaksinkertainen paha, kipeenä ja raskaana, ei ole herkkua.

No joo, kyllähän mä tiedän, että pian tämä maha tästä lähtee jne, mutta kun se ei nyt tässä tilanteessa auta, kun on niin pirskatin huono olo jatkuvasti. Ja sitten vielä pelottaa, että jos tämä sairauskierre jatkuu vielä vauvan syntymän jälkeen, niin kuinka sitä jaksaa?? Onneksi Iskä on kovasti auttanut Piipiksen hoidoissa, mutta onhan sitä arjessa aina hommaa kahdelle, täytyy laittaa ruokaa, tiskata jne... Muuten olen kyllä nyt laistanut kaikista muista kotihommista, kuin pakollisista. Ja todellakin toivon, että tämä lentsu rajoittuisi vain minuun, että pojat tällä kertaa säästyisivät...

Eilen meidän piti lähteä Keski-Suomeen, mutta ei me nyt sitten sinne päästy, kun iski tämä flunssa. Ja pojat eivät sitten kahdestaan lähteneet. Katotaan ensi viikonloppuna uudemman kerran, jos voitaisiin sitten olla pidemmällä reissulla.

Tänään olisi sitten ollut minulla Tupperin kutsut, mutta enpä nyt sitten sinnekään pääse. Ei viitsi tässä olossa lähteä, ja mennä ihmisiä tartuttamaan.

Ja sitten vähän mukavampiin asioihin... Perjantaina oltiin Iskän kanssa kahdestaan syömässä. Käytiin Scandicin ravintolassa, ruoka oli todella hyvää. Iskällä oli eilen synttärit, joten se oli minulta synttärilahja Iskälle. Piipis oli hoidossa mummula-pappalassa meidän reissun ajan. Oli kyllä oikein mukava ilta olla rauhassa kahdestaan välillä.

Piiperoinen on taas heitellyt hyviä juttuja. Yksi juttu oli, kun yhtenä iltana toruttiin Piipistä sen sotkiessa ruokapöydässä. Iskä sanoi, että nyt Iskän täytyy sitten siivota, voivoi. Piipis siihen, että "minä sotkin, minä siivoan"... Eilen Piiperoinen oli oikein kovin ahkera lumityöläinen. Teki takapihalle pitkän reitin lumitöitä, ja jälkikin oli todella siistä. Ahkera poika.

Tämmöistä meille kuuluu tällä kertaa, täytyy kyllä myöntää, että vaikka tämä elo on välillä melko kurjaa, niin niistä pienistä ilonaiheista se onnellisuus löytyy!