Neuvolassa käynti

Neuvolassa käytiin tänään. Oli sen verran aikainen aika, että Iskä käytti meitä siellä ja meni itse myöhemmin töihin.

Valkuaiset pissassa oli yhellä plussalla, mutta verenpaineet ok. SF-mitta 39! Ensi viikolla on maanantaina vielä normaali neuvolakäynti. Tuon käynnin jälkeen saan sitten kutsun Taysiin yliaikaiskontrolliin. Hyvällä säkällä jään samantien yliaikaiskontrollista käynnistykseen. Nyt täytyy myöntää, että vaikka toivoin todella, että tämän vauvan saisin ilman käynnistystä, niin on todella helpottavaa kuulla, että odotusta ei olisi enää kuin n. viikko. En todellakaan jää enää tässä olotilassa kärvistelemään spontaania synnytyksen alkua, kun kerran alkusysäykseen pääsisi...

Toissapäivänä join luumumehua, joka pisti kyllä massun vilkkaalle, mutta mitään muuta ei sitten tapahtunutkaan... Oonkin ruvennut epäilemään, että minussa on joku valuvirhe, kun nuo vauvat ei meinaa millään syntyä ajallaan. Neuvolantäti vaan tuumasi, että siellä on vain niin hyvä niiden olla.

Piipis oli eilen todella suloinen. Tehtiin kirjainpalikoista torneja, ja minun tornini meinasi kaatua. Piipis huolehti heti, ettei se kaadu vauvan päälle, ja tuli pitämään kättä minun masun päällä. Kyllä on nyt jo huolehtivainen isoveli!

Tänään olisi tarkoitus käydä illalla parturissa koko pesue. Onneksi on tuttu parturi, saa vielä ilta-aikoja lyhyellä varoitusajalla. Mietittiin, että ajan voi tarvittaessa perua, mutta eipä tuota vissiin tarvitse perua.

Nyt tarttee mennä tuota huolehtivaista isoveljeä nukuttamaan päikkäreille, se oli ruokapöydässä aivan väsy, mutta nyt ei sitten meinaa millään tulla uni simmuun... Taidan samalla nukkua päikkärit itekin.

Ihanaa kahvia!!!

En ole paljoa raskausaikana kahvia juonut (Piipistä odottaessa en tainnut juoda kupillistakaan kahvia), tämän raskauden aikana juomani kupilliset voi laskea kahden käden sormilla. Nyt olen kuitenkin taasen vähän maistellut tuota ihanaa juomaa, ja ah, kun se on maistunut hyvälle. Niinpä eilen toteutin pitkäaikaisen hankintamietteeni, ja ostin meille uuden kahvinkeittimen, Moccamasterin.

Kyllähän se näin on, että kahvinkeittimillä on eroa. Eipä ne muut keittimet keitä oikein muuta kuin korviketta ;-). Oli kyllä niin ihana juoda Moccamasteri kahvia tänä aamuna, nam!

Toisen loistavan hankinnan teimme tietokoneeseen lauantaina. Vanha koneemme sai lisää muistia. Nyt pelittää jälleen kone hyvin, nytkin pyörittää samanaikaisesti Pingua telkkarille, mä päivitän blogia ja käsittelen kuvia. Eikä mitään ongelmaa. Aiemmin ei saanut edes kuvia näkymään kunnolla telkkarissa kuin pitkän odottelun jälkeen. Meillä on harkinnassa uuden koneen osto, mutta Iskä sanoi, että nykyinen käyttöjärjestelmä Vista on kuulemma niin keskeneräinen, että kannattaa vähän aika odotella. No, olen kyllä ihan tyytyväinen tähän koneeseen jälleen, kun tämä toimii.

Nyt ollaan sitten jo menty yli lasketun ajan. Höh. Eikä vieläkään tapahdu mitään konkreettista... Eilen kylläkin illalla viilteli alavatsaa reilun kolme tuntia. Se tuntuu siltä, että tuo masumylkyri painaisi ja mylkyilisi päällään tuonne alas, ja se aiheuttaa sitä vihlontaa. Meinasin jo soittaa synnärille, mutta se loppuikin sitten ja taisi pienoinen mennä maate. Yöllä sain jonkin verran nukuttua, vähän oli levotonta tunnetta alaselässä, mutta ei mitään suurempaa. Huoh, pääsisipä tästä mahasta jo eroon. Laitanpa yhden kuvan oheen, niin voitte hyvin ymmärtää, miksi haluan jo tästä mahasta eroon:



Eikö ole kauhean kokonen maha!! Itekin kauhistuin, kun näin nuo kuvat...

Mutta jälleen Piipiksen kuulumisiin. Piipiksellä on ollut mukavaa, kun Iskä on ollut pääsiäislomilla ja leikkinyt Piipiksen kanssa legoilla kovasti. Yhtenä päivänä päikkäreitten jälkeen Piipis oli erityisen avulias. Hän oli leikkimässä Iskän kanssa omassa huoneessaan legoilla ja Äippä oli juuri herännyt päikkäreiltä ja venytteli sängyssä. Huutelin siinä, että hohhoijaa, kun pääsis ylös sängystä. Piipis siltä seisomalta heitti legot käsistään, ja tuli antamaan auttavan käden ja auttoi minut ylös sängystä. Eikö meillä olekin ihanan avulias kaksivuotias! Itselle tuli kyllä hyvä mieli, kun sai apua!

Tätskä ja Gummitussetä kävivät tässä yhtenä päivänä meillä kylässä. He olivat ostaneet uuden auton, Toyota Auriksen. Olivat kuulemma lähteneet ruokakauppaan ostamaan piimää, mutta olivatkin päätyneet autokauppaan ja ostaneet auton...

Jaahans, nyt tarttee lähteä touhuilemaan, heissan!

Taasen odotellaan...

Täällähän minä. Yhtenä kappaleena vielä. Voi että, kyllä pelottaa, jos tämä raskaus meneekin yli lasketun ajan...

Viikkoja on tänään takana 39+2 ja olo on tosi tukala. Aamulla kun kömpii sängystä, (niinkuin tänään, todella huonosti nukutun yön jälkeen...) niin tarvitsee kaikki voimansa jotta pääsee edes ylös. Kyllä kovasti ihmettelen, että mikä saa ihmisen jälleen lisääntymään, ei tämä olotila nyt niin kovin häävi ole, että tämä pitäisi kerran jälkeen uudestaan kokea?? No, nämä ovat näitä viimeisillään raskaana olevan naisen ihmettelyitä, ja kun se pienen pieni sydäntenvaltaaja on sylissä, niin kaikki raskausajan vaivat unohtuvat kuin taikaiskusta...

Eilen käytiin Ideaparkissa shoppaileen. Tätskä oli mukana ja osti Piipikselle monsteriauton. Sepäs on ollutkin kovasti leikeissä mukana. Tänään se piti vaan laittaa jäähylle, kun se kävi Karvalankamaton vesikupissa. Ja jäähylle meni kilpa-autokin... Jotta tänään on ollut Piipiksellä kovasti vauhdikas päivä.

Tänään päätin lähteä pitkästä aikaa reippaalle kävelylle Karvalankamaton kanssa silläkin uhalla, että huomisen poden infernaalisia liitos- ja selkäkipuja. Rupesi harmittamaan, kun ei oikein pysty kunnolla liikkumaan, ja lenkit ovat jääneet vähiin. Onneksi kuitenkin on jumppapallo, jonka päällä on hyvä istuskella ja samalla saa alaselkä liikuntaa, kun surffailee netissä... Todella hyvä istuin, suosittelen kaikille tietokoneen ääressä aikaansa paljon viettäville.

Muuten en olekaan saanut oikein mitään aikaiseksi. Pakolliset ulkoilut ja ruuanlaitot aamupäivällä ja sitten nukkumaan. Tänäänkin nukuin kolme tuntia päivällä. No, minulle suotakoon pitkät päiväunet, viimekin yönä tosiaan unet jäivät pariin hassuun tuntiin, muuten ennakoivat supistukset pitivät minut hereillä. Jotenkin sitä ei vain saa mitään aikaiseksi, kun koko ajan miettii, että pitäisi olla tekemässä jotain tähdellisempää. Niinkuin esimerkiksi uutta sukupolvea maailmaan. Muut arkiset asiat tuntuvat siinä jotenkin toisarvoiselta...

Kuulin ikäviä uutisia tällä viikolla. Karvalankamaton muori on siirtynyt koirien vehreämmille metsästysmaille. Eläinlääkäri oli epäillyt kasvainta kurkussa. Muori pysyy kuitenkin ajatuksissa!

Ja seuraavaksi mukavampiin asioihin. Piipiksen sanastossa hampurilainen on joko hampuriini tai hampurikanki. Aina kun telkkarista tulee hampurilaismainos, niin Piipis sanoo: "hampuriini". Ja kun häntä korjaa, että sen on hampurilainen, niin seuraavaksi tulee: "hampurikanki".

Virpojia muuten kävi jonkin verran, mutta munia jäi melkoisesti yli. Joutuu ite valitettavasti syömään loput...

Virpojia odotellessa

Tänään onkin vissiin virpojia liikkeellä. Viime vuonna kävi niin paljon virpojia, että meiltä loppui munat kesken. Nyt ollaan varustauduttu vielä paremmin.

Piipiksellä on ollut vähän flunssaa tällä viikolla, yskää ja nuhaa. Ei ole ollut kuumetta, eikä muutenkaan huonovointinen, ainoastaan ruokahalu on ollut vähän kateissa.

Käytiin keskiviikkona neuvolassa. Meinas käydä köpelösti, olin ihan varma, että neuvola on torstaina. Onneksi satuin katsomaan puhelimen kalenteria ajoissa, ja huomasin, että sehän onkin tänään. Harmi vaan, kun olin kerennyt Piipikselle lupaamaan, että mennään käymään perhetuvassa, ja poika oli asiasta ihan innoissaan. No, onneksi neuvolassa on samoja leluja, ei ihan niin paljon harmittanut. Iskä pääsi meidät hakemaan kesken työpäivän ja käytti neuvolassa.

Melkoisesti minulle on tullut painoa lisää. Viikon aikana 1633 g... Ehkä saisi tuo painonnousu vähän vähentyä, muutenkin on niin norsumainen olo... Suurin osa siitä on nestettä, turvotusta on tullut viime viikkoina melkoisesti. SF mitta oli huikeat 38, vaikka vauva on laskeutunut aivan lantioon. Neuvolantäti ei saanut tuntumaa vauvan päähän, se on jo niin alhaalla. Kiinnittynyt oli jo, aivan lähtökuopissa, kun vaan nyt tulisi pihalle. Tänään viikkoja on tasan 39, neuvolareissulla 38+3. Kyllä neuvolantäti uskalsi lupailla, ettei varmaan hirveästi yli lasketun ajan menisi. Toivotaan näin!!!

Lauantaina kävin katsomassa kaverin vauvaa, joka syntyi 5.3. Oli aivan ihana pieni poikavauva! Tosi suloinen. Nukahti minun syliin, kun kiikuttelin keinustuolissa pieni suloinen poika sylissä. Hyvissä voimissa oli molemmat vanhemmat.

Kävipä kerran tällä viikolla, kun Tätskä ja Gummitussetä oli käymässä. Istuttiin kaffella ja Piipis oli syönyt pullansa jo (keksiä ei syönyt, vaikka tarjottiin), ja halusi nousta. Niinpä hän sitten kiitti tarjottavista: "Kiitos pullasta ja keksistä, voi ryökäle." (Ja läimäytti kämmenen ottaan). Ja kiitti uudestaan: "Kiitos pullasta, nyt meni oikein". Me räjähdettiin nauramaan, oli melko koominen tilanne...

Kohta taidetaan lähteä kauppareissulle kävellen. Piipis saa ottaa pulkan mukaan, on niin talvinen keli jälleen, lunta on tullut melkoisesti.

Perhetupa

Tänään käytiin Piipiksen kanssa perhetuvassa. Perhetupa on meidän kotia vastapäätä, matkaa ei ole kuin jokunen hassu askel. Siellä oli "parkkipäivä", elikkäs tiistaisin ja torstaisin sinne saa jättää yli 1 vee lapsen aamupäiväksi hoitoon. Se onkin hirmu suosittua, ensi torstain ja tiistain paikat oli jo varattu.

Me saimme käydä tutustumassa paikkoihin, vaikkakaan ei ollut ns. perhepäivä. Ohjaajat lähtivät lasten kanssa hakemaan pajunkissoja askartelua varten ja me menimme sisälle Piipiksen kanssa tutustumaan paikkoihin. Vähän ajan päästä ohjaajat ja lapset tulivat, ja kerkesin vähän aikaa jutustella "pääohjaajan" kanssa. Ihan mukavan tuntuinen paikka oli, ja näkee vähän muitakin ihmisiä, joten siellä voisi varmaan ruveta ihan käymäänkin.

Viikonloppuna ja eilen oloni oli melko väsynyt. Tänään mulla on ollut hiukan parempi olo. Su-ma välisenä yönä jo rupesin elättelemään jälleen toivetta, että lähtö synnärille tulisi etuajassa. Puoliltaöin rupesin tunnustelemaan outoa oloa koko lantion alueella, joka lähti välillä pois. Nukuttua en saanut, joten nousin katselemaan telkkaria. Kolmen aikaan yöllä nämä tuntemukset loppuivat, joten päätin lähteä takaisin maate ja sainkin nukuttua pari tuntia. Ilmeisesti nämä tuntemukset olivat kevyitä supistuksia, mutta loppuivat kyllä siihen. Enpä tiedä mistä nämä tuntemukset johtuivat, oisko siitä akupainannasta, mutta koskapa ne eivät saaneet mitään muuta aikaiseksi kuin unettoman yön, niin en ole enää tuota akupainantaa jatkanut. Kokeillaan sitten uudestaan, kun laskettu aika lähestyy, jos silloin niistä olisi enemmän hyötyä.

Tässäpä oli pikaiset päivitykset, seuraavalla kerralla jälleen lisää.

Hyvää naistenpäivää!

Oikein hyvää naistenpäivää kaikille ihanaisille naisille!

Minun aamupäiväni meni tänään touhutessa. Olin ajatellut jättää Karvalankamaton karvojenleikkuun sille ajalle, kun en enää omista tätä isoa mahaa (ainakaan ihan näin isoa). Mutta, nuo miljoonat villakoirat nurkissa söivät niin hermoa, jotta ajattelin vähän pätkiä tuon koiran kuontaloa. Eipähän siitä niin tasanen tullut, oli vähän pakko jättää karvaa, ettei polonen tuolla ulkona täysin palellu. Mutta on ainakin hieman helppohoitoisempi nyt tuo karvaturriainen.

Tuo karvojenleikkuu ponnistus veikin niin voimat, että oli pakko heittäytyä pötkölleen tuohon sohvalle ja vetäistä puolentoista tunnin tirsat... Yö oli jälleen niin huono, eipä saanut nukuttua kuin pätkissä.

Kyllä nämä viimeiset viikot ennen LA:a kuluu matelemalla. Oikeata odotusaikaa - nimensä mukaisesti... Yritän keksiä kaikenlaista pientä ajankulua, ja lepäillä aina tilaisuuden tullen, mutta tuntuu vain, ettei tämä aika kulu. Sitä koko ajan pistää merkille kaikkia tuntemuksia kehossa, milloin särkee selkää ja miettii, että jokohan kohta olisi lähtö, milloin alavatsaa jne. Kaippa se vaavilainen tulee vasta sitten kun on jo luopunut toivosta. Ja pakottamallahan (käynnistyksellä) tuo Piipiskin tuli. 10 pv yli lasketun ajan, joten ennusteet ovat jokseenkin huonot. Tietysti sitä haluaisi pikkuisen jo nähdäkin, todeta, että kaikki on hyvin. Enpä usko olevan yhtäkään odottavaa äitiä, joka ei edes vähän miettisi, onko vauvalla kaikki hyvin.

Eilen tunsin hyvin hyvin pientä polton tapaista selässä akupainannan jälkeen, mutta siinä kaikki. Täytyy koittaa jatkaa tuota akupainantaa, josko vaikka se pistäisi vähän vipinää tähän touhuun.

Pojat olivat aamupäivällä pitkään ulkona. Leikkivät lumikasalla (meidän vieressä on päättyvä tie, ja sen päähän on lumiaura tehnyt ison lumikasan) ja tekivät sinne tunnelin. Piipis tuli ihan tohkeissaan sisälle, ja kertoi heti tunnelista. Nyt tuleekin niin paljon lunta, että siellä on kohta taas kovasti pienelle ahkeralle miehelle lumihommia. Ja ehkä näkee jälleen lumiauran, siitä hän on tohkeissaan.

Piipis kovasti odottaa pikkusiskoa tulevaksi. Monesti hän sanoo: "vauva tuli jo". Kaippa tämä minun malttamattomuus tarttuu pieneenkin, vaikkei hän välttämättä ihan kaikkea asiasta ymmärrä.

Pakko laittaa tähän linkki yhteen kirjoitukseen, johon törmäsin surffaillessani Perhekerhon odotus-palstalla:

http://suhteeton.net/tyhmat-aidit/

Jopa äippä-ilmaisua on reposteltu... Itse olen kylläkin äippä, mutta ihan kaikista kohdista en sieltä itseäni löytänyt. Melkoista yleistystä (tietysti tuon keskustelupalstan perusteella), mutta joka tapauksessa, itse ainakin olen välttänyt esim. hiustenvärjäystä molemmissa raskauksissa, ennen tätä raskautta värjäsin hiukseni vastaamaan mahdollisimman paljon omaa hiusteni väriä tyvikasvun takia. (No joo, kerran raskauden aikana värjäsin värjäävällä muotovaahdolla, joka on samalla hiusta hoitava, mutta sitä ei varmaankaan lasketa...). Toisekseen makeutusaineita pyrin itse välttämään joka tapauksessa. Väri- ja lisäaineita ja kovetettua rasvaa olen varmasti syönyt herkkujen myötä, mutta tulkoon kukin, joka ei ole koskaan ollut raskaana sanomaan minulle, että älä syö herkkuja, niin kertoisin, kuinka vaikea niistä on luopua raskausaikana. Vaikka muuten pystyisikin välttämään herkkuja, niin raskausaika muuttaa kyllä täysin kaiken päälaelleen. Eipä siinä toisten sanomiset ja itsensäkään vakuuttamiset auta. Eipä sitä ymmärrä vasta kun ihminen, joka on sen kaiken kokenut.

Itse olen myös sitä mieltä, että "ylimääräiset" aineet ihmiskehossa eivät ole kenellekään hyväksi, ja esim. parabeenien (joita on lähes kaikissa kosmetiikkatuotteissa) on todettu aiheuttavan lihavuutta. Itsekin etsin pitkään kosteusvoidetta, jossa ei ole parabeeneja, ja vihdoin sellaisen löysin. Kuitenkaan en ole täysin valmis luopumaan kaikista kosmetiikkatuotteista, itselleni tulee parempi mieli kun välillä laittaudun, ja onhan se jo ympäristönkin kannalta mukavampi, jos ei näytä ihan mettäläiseltä. Itse ainakin katselen mieluummin kauniita kuin rumia ihmisiä.

Ja vielä tuosta raskauden pehmentämistä ja sumentamista aivoista. Tottahan se on, että raskaus ja imetys vie naisen aivoilta tärkeitä rasvahappoja, mutta näitähän monet raskaana olevat nauttii nykyään lisäravinteena, joten ei tuokaan väite aina ihan täysin pidä paikkaansa.

No joo, tuo suhteeton.net:in repostelu oli vain yksittäisten ihmisten kommentteja heidän omasta näkökulmastaan, mutta toivoisin ihmisiltä kuitenkin suvaitsevaisuutta. Suvaitsevuutta suvaitsemattomuutta ja suvaitsevuutta kohtaan. Meitä kun on niin moneen junaan. Olipahan pakko vaan laittaa vähän vastinetta, kun rupesi mietityttämään tuo kirjoitus. Jeps. Ja sitten jos rupeaa välttämään kaikkia myrkyllisiä aineita, joita on ympäristössämme, niin johan kohta joutuu muuttamaan metsän keskelle, honkatupaan. Ja tehdä itse vaatteensa ja huonekalunsa ja kasvattamaan ruokansa yms. Mutta ai niin, mitenkäs ne ilmansaasteet, nehän tunkeutuu nykyään jo lähes joka paikkaan?

Neuvolakuulumisia

Jeps. Yhtenä kappaleena olen, ennakkovaroitteluista huolimatta.

Neuvolassa käytiin tänään Piipiksen kanssa. Kaikki oli ihan jees. Turvotusta on tullut melkoisesti, mutta verenpaineet ok, joten ei tarvitse pelätä raskausmyrkytystä. SF-mitta oli 35, ruvennut lähentelemään keskikäyrää. Eipä tämä masu nyt hirveästi enää olekaan kasvanut viime viikkojen aikana. Se onkin todella hyvä juttu, muuten olisi ollut pelko, että minä räjähdän aivan väärästä kohtaa...

Piipis oli oikein nätisti mukana neuvolassa. Leikki kiltisti leluilla ja kun äippää tutkittiin, niin otti tuolin siihen äipän tutkimustuolin viereen ja katseli, miten äipättiä tutkittiin. Kaikki kymmenen pistettä reippaalle neuvolassakäynti pojalle! Neuvolassa oli sijainen, hän muisti Piipiksen viime kesältä, kun kävimme 2-vee neuvolassa. Minua hän ei muistanut, enkä minä häntä, joka on kumma juttu. Yleensä kun minä muistan vähintään kasvot. No, tätä ilmeisesti tämä raskaus teettää...

Loppupäivä meillä ei sitten mennytkään ihan putkeen. Päikkärit jäi Piipikseltä kokonaan väliin, jostain syystä hän ei vain saanut unta puolentoista tunnin nukuttamisen jälkeenkään. Eipä siinä muuta, kun poika pois petistä ja leikkimään. Ite olin kyllä melkoisen väsynyt, päikkäriaika on niin ihana, saa itse rauhoittua ja levätä itsekin. Että ristiriitojahan siinä kerkesi syntymään, ennenkuin lähdimme ulos puoli neljän aikoihin ja haimme Iskän töistä. Autossahan Piipis nukahti heti...

Tänään tuli mieleen, että jos tätä blogia jaksaa kirjoitella vielä vuosienkin päästä, niin lasten olisi sitä mukava lueskella vanhemmiten. Tuli vaan mieleen, että varmaan jollain tapaa olisi hyvä saada varmuuskopio aikaiseksi, mä en meinaan ihan täysin luota bittimaailmaan tietojensäilyttäjänä. Tartteepa ottaa selkoa asiasta. Mutta on kyllä melkoinen harppaus jälleen meidän sukupolven jälkeen uudella sukupolvella, joka saa lukea elämänsä ensivaiheista tietokoneelta. Kyllähän aiemminkin on kirjoiteltu päiväkirjoja ja laitettu lasten vaiheita yms. ylös, mutta ei ehkä tässä laajuudessa, mitä ihmiset nykyään blogeja kirjoittelevat. Uskoisin ainakin, että monikin tulevaisuuden nuori mielellään lukee perheensä elämästä heidän elämänsä alkutaipaleella.

Mun tarttee muuten siivota suutani vieläkin enemmän, Piipis muistaa aivan kaiken mitä on sanottu, ja sieltähän ne tulee bumerangina takaisin ja monesti sellaisessa yhteydessä, ettei osaisi kuvitellakaan. Yhdenkin tällaisen ruman asian olin mennyt sanomaan, ja kerran kaupasta tullessa autossa moinen lausahdus tuli aivan äkkiarvaamatta takapenkiltä. Enpä viitsi tässä nyt toistaa lausetta, mutta joka tapauksessa ikävästi sanottu. Jotta tarttee tosiaan muistaa tämä oppi...

Ja sitten hauskempiin Piipiksen kommentteihin. En muista olenko jo tänne kirjannut näitä sanoja, mutta kuten aiemmin olen maininnut, niin Piipiksellä on hassuja omia sanoja/sanontoja. Pari esimerkkiä on pomppopäntti ja känkkimänkki. Näitä hän monesti toistelee...

Ja vielä ihania uutisia. Mun kaveri sai pojan, tänään tuli tekstiviesti. Aivan ihanaa! Kyllä heti tekisi mieli mennä katsomaan pientä poikaa, mutta tarttee nyt malttaa odottaa, että kotiutuvat kunnolla.

Nyt mä lähden teenkeittoon ja rakennan mukavan pesän tuohon sohvalle. Ja nautin olostani. Tehkää tekin samoin, nauttikaa olostanne!

Kämppä on puunattu

Nyt on kämppä puunattu ja vauva saisi tulla minun puolestani ihan koska vaan. Eilenillalla mua rupesikin oikein kivuliaasti supistelemaan. Oli harjoitussuppareita, selkäkipua&alavatsakipua ja viiltelyä alavattalla. Olin ihan varma, että kohta on lähtö lähellä, mutta oireet loppuivat. Tänä aamuna on pari kertaa särkenyt alavattaa, mutta ei mitään pahempaa. Ilmeisesti nuo supistukset johtuivat siitä, kun eilen siivosin hullun lailla. No, nyt on viikkoja kasassa vasta 37+1, jotta kyllähän tuo vauva saa vielä odottaakin.

Lauantaina Iskä oli keilaamassa ja viettämässä saunailtaa, viimeisiä kertoja nyt sitten taas vähään aikaan. Me lähettiin Piipiksen päikkäreitten jälkeen katsomaan heppoja, Piipis oli innoissaan, ja hoki: "heppoja kattomaan". Siellä annettiin leipiä hepoille ja taputeltiin niitä. Mutta Piipiksen mielestä parasta kaikessa oli, kun traktori oli hommissa. Sitä olisi joutanut katsomaan vaikka kuinka kauan!

Limperinpoika oli käynyt radalla tässä yhtenä viikonloppuna. Aateltiin mennä katsomaankin, mutta oli päikkäriaika, ja keli oli silloin melko ikävä, jotenka jätettiin väliin. Suoritus oli kylläkin hylätty kahden laukan takia???? Yleensä vasta kolmesta laukasta, tietääkseni. Ota näistä nyt sitten selvää... Voin kuitenkin kuvitella, kuinka herra on ollut täpinöissään kisoissa!

Piipiksellä on kyllä välillä vähän vaikeuksia tuon tottelemisen kanssa. Kun sanon, että lähdetään ulos, nyt pukemaan, niin ensin sanoo: "Kohta" (miehiseen tyyliin...). Kohta kestää yleensä melko kauan, ja tappeluhan siitä syntyy. Joudun pakottaa hänet pukemaan. Sama sisälle tulemisen, syömisen ja päikkäreille menon kanssa. Tänään oltiin tulossa ulkoa pihalle, ja Piipis olisi halunnut mennä vielä kaivamaan lunta. Sanoin ei, ja pakotin tulemaan sisälle hirveän itkun ja porun kanssa. Tämä on nyt viime aikoina vaan pahentunut, aina ei ole ollut ihan noin vaikeaa... Harmittaa vaan, että aina joutuu suuttumaan. Mutta onneksi Piipis ei ole pitkävihainen, vaan melko nopeasti rauhoittuu, jonka jälkeen halataan. Hali on ihan ehdoton, muuten itku ei lopu alkuunkaan...

Hetken kerkesin jo luulemaan, että kevät on lähellä, mutta viikonlopun ajan on ollut kyllä niin talvista, jotta. Tänään on satanut lunta koko päivän. Kyllähän se ihan mukava on, että tuo talvi tuli vihdosta viimein ennen sitä odotettua kevättä.

Jotta tämmöstä. Nyt minun pitäisi vaan yrittää nauttia näistä viimeisistä viikoista tämän ison vatsan kanssa, ennen vauvan tuloa. Joskus se vaan tuntuu kovin vaikealta tämän tukalan olon kanssa, vaikkakin pääasiassa kyllä nautin olostani ja yritän kerätä voimia tulevaa koitosta varten. Kirjoitankohan seuraavan kerran synnytyskertomusta, oikein jännittää...