Huh huh, mikä yö!

Kyllä oli jälleen karmea yö. Pääsin nukkuun about puoli yhdentoista aikaan, Tyttö tuli viereen. Yhden maissa heräsin aivan hiestä läpimärkänä (jälleen) kauheaan mahakipuun. Enpä tiedä mistä moinen johtui, mulla kun on ärtynyt suoli-oireyhtymä, niin olinko taasen syönyt jotain sopimatonta. No, olo vähän helpotti ja sain jälleen unenpäästä kiinni, kunnes vähän ennen kahta Tyttö heräsi. Eikun syöttö, vaipanvaihto ja vähäksi aikaa nukkumaan. Kunnes taasen ennen viittä Tyttö herää, syöttö ja vaipanvaihto. Tällä kertaa Tytöllä oli "TV-shop-kakka", eli eikä siinä vielä kaikki (Iskän lanseeraama ilmaus)... Olin meinaan saanut hänet puettua kun tuli jälleen töräys ja vaippa täys. Siinä vaiheessa meinasi unenpöpperössä päästä itku... No ei siinä muu auttanut kuin homma uudestaan, Tytölle syöttö ja taasen pariksi tunniksi nukkumaan.

Tänään pojat lähti aamulla autonkorjausreissulle, vierailevat samalla mummula-pappalassa. Itse sain Tytön päiväunille ulos vaunuihin ja mitäs sitä perheenäiti muuta tekisi sillä aikaa kun talo on tyhjä kuin - siivoaisi. Jee! Eli imurointi, tiskien laitto, yleistä järjestelyä ja vessan siivous päällisin puolin. Viime aikoina siivous on kyllä jäänyt melko pintapuoliseksi, vielä pitäisi pestä ikkunat, matot, lattiat, peilit jne. No, katotaan jos sitä jonain päivänä kerkeisi.

Kun olin saanut siivoukset tehtyä, päätin hemmotella itseäni vähän tietokoneen ääressä ja päästellä blogille vähän pahimpia höyryjä, joten tästä tulee nyt vähän valitusvirsi...

Iskä on viikonlopun ja eilisen tehnyt pihahommia. Kyllähän se on hyvä saada tuo piha kuntoon, en sitä väitä, mutta kyllä siinä vaiheessa jää kaikki muut hommat vähän vähemmälle. Eikä tässä muuten mitään hätää, mutta yhtenä päivänä olin tietokoneella, yritin saada Tyttöä nukahtamaan ja saan kuulla kommentin: "tarviiko siellä netissä koko ajan pyöriä". Olin edellisen yön taasen valvonut, aivan tolkuttoman väsynyt, enkä saanut muutakaan tehtyä väsymykseltäni... Silloin meinasi kyllä jo pinna kiristyä, huh huh...

Päätin raskausaikana itekseni, että vaikka olisin kuinka väsynyt yöheräämisiin, niin en hermostu, vaan koitan vaan jaksaa. Niin sitä tuudittautuu mukaviin päätöksiin, kunnes se arki koittaa ja väsyttää ja hermo menee taasen. Kaikista pahinta tässä pikkuvauva-vaiheessa on ehkä se, kun täytyy olla toisen saatavilla 24h/vrk. Kaikki tekemiset ja menot (kuten vessassa ja suihkussa käynti ja syöminen...) täytyy suunnitella syöttöjen ja päiväunien mukaan. Yritän kyllä tolkuttaa itselleni, että tätä vaihetta ei kestä kauaa, ja kohta tätä aikaa on jo ikävä. Ja täytyy myöntää, että enpä minä tätä imetysvaihetta vaihtaisi mihinkään mistään hinnasta, kyllä se läheisyys vauvan kanssa on kuitenkin niin tärkeää. Joten täytyy vaan yrittää kestää ja jaksaa.

No niin. Nyt helpottaa kun sai valittaa. Se on se naisten etuoikeus, valittaminen. Se helpottaa kummasti aina oloo... Mutta nyt tarttee taasen mennä hommiin, heipsan.