Sadepäivien iloja

Eilen ennenkuin lähdin tanssitreeneihin, niin Iskä keksi piristystä päivään. Piipikselle ostettiin joku aika sitten päikyn naamiaisiin kiva tikrupuku, ja sitähän taasen kokeiltiin. Tässäpä kuva tikrupukuisesta Piipiksestä:



Tänään käytiin aamupäivällä pikaisesti Ideaparkin kaupassa ostamassa uusi tietokonetuoli. Piipiksen päikkäreitten jälkeen miehet kasasi sen ja siitäpä oli riemua meille kaikille. Piipis kokeili tuolia myös:



Tanssiharjoituksissa aloitettiin uuden tanssin harjoittelu. Viime lauantaina oli esitys nuorille tytöille, meiltäkin oli siellä ryhmä esiintymässä. Kohderyhmä oli nuoriso, joten me vanhukset ei tällä kertaa kelvattu esiintymään. No, eipä minua silleesti haittaa, tämän mahan kanssa ei oikein viitsi esiintymään mennäkään. Uusi tanssi on Shakiraa, varmasti melko mielenkiintoinen kokonaisuudessaan, eilen harjoiteltiin vasta alkua. Tarttee vaan näin alusta asti pysyä mukana koreografiassa, niin se on helpompi sisäistää.

Tänään onkin ollut sadepäivä, joten pihalla ei olla paljoa oltu. Kohta tarttee kuitenkin lähteä Karvalankamattoa viemään, joten heissan!

Syyslomailua

Kyllä on mukava olla lomalla! Tämän viikon saa nautiskella ilman työhön lähtöä. Aamulla kylläkin heräsin jo melko aikaisin, varttia vaille seitsemän. Eipä sitä ole viikolla tottunut pitkään nukkumaan. Piipis kyllä heräili minun seurakseni, saimme aamutouhut touhuta rauhassa ilman kiirettä, ihanaa!

Eilen kävin Karvalankamaton kanssa "kasvattajan" luona kynsienleikkuussa. Eipä ole "siedättämisestä" ollut apua, jonkun aikaa kokeilimme kynttä kerrallaan leikkaamista, ja aina siitä tuli tappelu (ja koira oli paniikissa yms.). Kasvattajan kanssa ne olikin hyvä leikata, hänellä ei mene hermot siinä hommassa niin nopeasti. Minä pidin Karvalankamattoa maassa ja kasvattaja leikkasi. Hirveä hommahan se oli ja koira huusi niinkuin päätä leikattais, mutta palkkioksi (ja jo ennen leikkuuta) sai mennä ulos juoksemaan kavereitten kanssa.

Kasvattaja pääsi heinäkuussa muuttamaan uuteen kotiin miehineen ja koirineen. Kyllä olikin todella hieno talo, siellä oli nätit pinnat ja hyvä pohjaratkaisu. Oikein paljon onnea uuteen kotiin!

Tänään on Karvalankamaton syntymäpäivä. Vuosia tulee täyteen 11. Kyllä sen huomaa, ettei koira ole enää ihan nuori. Eilen kun koira sai juoksennella vapaana, niin illalla ja tänään se on vain lepäillyt.

Näin ekana lomapäivänä olen ahkeroinut ja laittanut skannerin toimintakuntoon Iskän suosiollisella avustuksella. Ajuri piti hakea netistä, kuten myös ohjelmisto, koska ohjelmiston asennuslevyke ei jostain syystä toiminut. No, skanneri on toimintakunnossa, ja sain skannattua masuasukin kuvat, joten tässä ne ovat:




Eikö ole ilmiselvä yhdennäköisyys äipätin ja iskän kanssa? Keskimmäisestä kuvasta ei hyvin saa selvää, lääkäri antoi sen lähinnä noita lukuja varten, siitä näkyy pituus ja paino. Tässä se kuva näkyy kylläkin melko pienenä, joten niistä tuskin saa selvää.

Piipis harjoittelee nykyisin pukemista. Hän on saanut ihan melkein ite jo pari kertaa pitkät kalsarit jalkaan. Ja ollut hirmu ylpeä saavutuksestaan! Ja tietysti on äippä ja iskäkin ollut. Piipis on kyllä aina ollut kovin omatoiminen, ja tässä iässä se vielä voimistuu. Kaikki pitäisi saada tehdä itse. No, täytyy myöntää, etten kovin harmissani ole asiasta.

Tällaista tällä kertaa. Heissan jälleen!

Ultrassa käynti ja Piipiksen päikkykuulumisia

Tänään käytiin ultrassa. Kaikki oli hyvin, mitään poikkeavaa ei löytynyt, ja viisi sormea löytyi molemmista käsistä ja viisi varvasta jaloista. Lääkäri selitti hyvin ja perusteellisesti, mitä näkyi missäkin kuvassa. 80 %:n varmuudella on tulossa tyttö, mutta vaavi piti niin somasti jalkojaan ristissä, ettei ihan varmaksi voinut sanoa. Paino masuasukilla on tällä hetkellä 230g.

Piipis oli mukana ultrassa, ja taisi olla vähän ihmeissään, että mitä äitille oikein tehdään. Melkoisen huutokonsertin kyllä piti, ja oli tulossa äipätin viereen siihen tutkimuspöydälle, mutta kun siihen ei oikein mahtunut. Ulina loppui kun seinään, sitten kun nousin ylös siitä...

Eilen olin päiväkodilla varhaiskasvatussuunnitelmaa tekemässä. Puhuttiin Piipiksen kehityksestä, mitkä asiat ovat hyvin, ja missä on petrattavaa. Piipiksen leikkitaidot ovat kuulemma hurjasti paremmat kuin ikäisillään keskimäärin. Siihen seikkaan, että Piipis on ruvennut "kitisemään" nykyään enemmän kuin ennen, on myös päikyssä kiinnitetty huomiota. Piipis on ollut hirmu kiltti ja iloinen lapsi, mutta nykyään mm. siirtymiset (kotoo päikkyyn tai ulos, tai päikystä kotiin yms.) on hirmu vaikeita. Huuto ja maahan heittäytyminen on varma lähes joka kerta. Päikystä annettiin neuvoksi, että Piipis on vielä niin pieni, ettei tällaisista asioista tarvitse keskustella. Pari kertaa riittää kehoitukseksi, sen jälkeen asia tehdään niinkuin aikuinen sanoo.

Iskä on ollut kipeänä kotona tällä viikolla pari päivää. Ja Piipiksella on ollut melkoinen yskä, joka kyllä (toivottavasti) kuulostaisi jo menevän ohitse. Itse en ole ollut pientä nuhaa lukuunottamatta kipeänä, tämä maha ilmeisesti suojaa taudeilta. Ainakin toivon niin, en millään haluaisi nyt sairastua, töissä on hirmu kiire ja ensi viikolla jään lomalle.

Nyt lähden koiran kanssa lenkille ja iltatouhuihin ja maate, jotta jaksaa pirteänä nousta aamulla aikaisin töihin.

Uusi haalari

Eilen käytiin Citymarketissa ja sieltä se haalari sitten Piipikselle löytyi. Ja Nokian lämpökumpparit ja lakki. Haalarin suhteen oli pakko tinkiä, päätimme ostaa sitten tavallisen haalarin, jossa on kosteudenestosuojaus pinnassa. Hinta oli 71,20 €! Että kyllä osaa haalarit olla kalliita. Onneksi Piipiksellä on tilillään rahaa, joten tämä ostos menee sieltä. Se on kyllä ihan saletti, että tänä talvena kylmä pysyy loitolla!

Tässä on pari kuvaa haalarin "koeajosta":




Eilinen parturireissu meni mukavasti, myöhästyttiin kylläkin vähän. Piipis istui rauhassa itse tuolilla, siihen laitettiin koroke, jotta olisi hiukan korkeammalla.

Masuasukki on ollut melko rauhallisesti monta päivää. Olen jo tuntenut pieniä liikkeitä välillä, Piipiksestä tunsin vasta viikolla 17. Täytyy kyllä myöntää, että kun ei ole vielä käynyt tutkassa, niin melkoisesti jännittää, että onkohan kaikki varmasti hyvin. Piipistä odottaessa tutkassa käytiin kolmesti ja neljännen kerran yliaikakontrollissa. Nyt ei ole kuin yksi tutka. Olisihan sinne voinut mennä maksullisesti, mutta jäi se aika tilaamatta (nyt on turha enää tilata, tutka-aika on 24. päivä). Täytyy vaan luottaa siihen, että sen kyllä huomaisi, jos kaikki ei olisikaan hyvin. Tulisi jotain oireita. Että täytyy olla vain stressaamatta.

Ratsastukset on nyt sitten jääneet, en ole moneen viikkoon enää noussut hepan selkään. Enkä enää nyt sitten taida mennäkään, on tämä masu jo sen verran iso, että alkaa olemaan hankalaa. Mutta kyllä hepoja on niin ikävä, että täytyy tänään käydä niitä katsomassa. Mörköoopperalla onkin vuokraaja, että sielläkään ei ole nyt sitten ollut tarvista käydä. Täytyisi sielläkin tallilla varmaan käydä hepoja moikkaamassa joku päivä.

Nyt taidan oikasta ruotoni hetkeksi aikaa, täällä on ihanan rauhallista kun Piipis on päikkäreillä.

Ensilumi

Tänään saatiin sitten talven ensilumi. Aamulla tuli vielä töihinlähdön aikaan räntää, ja päivällä sää selkeni ja saimme nauttia kauniista syysauringosta. Neljän seinän sisällä duunissa tosin.

Piipikselle oli lumentulo melkoinen harmitus. Kun aamulla mentiin ulos, niin ensin lunta katsottiin tarkkaan, hiukan jänskätti, alahuuli väpätti ja vielä itkukin pääsi. Ensimmäisenä Piipikselle tuli mieleen, että kaivaa - ei. Eli hiekkalaatikolle ei pääse enää kaivamaan hiekkaa kaivurilla. No tokihan se harmittaa, se homma kun on niin kovin mieluista. Yritimme kyllä kovin selittää, että luntakin voi kaivaa, ja se vasta hauskaa on, mutta vielä ei Piipis ollut kovin vakuuttunut. Toivottavasti asianlaita muuttuu talven jatkuessa.

Tänään käytiin Ideaparkissa syömässä ja etsimässä Piipikselle uutta talvihaalaria. Mutta eipä siellä ollut sellaisia kuin haimme. Niinkuin me niitä nimitämme- kurapersehaalarit-oli kaikki menneet. Haalareissa täytyisi olla persukset kumista, ei tartte erikseen pukea kurahousuja haalarin päälle. Näillä keleillä aivan ehdoton varustus. Täytyypä vielä käydä huomenna tien toisella puolella lähikaupassa katsomassa, josko sieltä löytyisi.

Nähtiin Hymykuappa perheineen pikaisesti kauppareissulla. Näin niitä ystäviään näkee - pikaisesti kaupassa vahingossa. Jotenkin vaan tuntuu, ettei tässä arjessa riitä aikaa edes vierailemaan ystävien luona. Täytyyhän se myöntää, että lapsiperheen arjessa ei luppoaikaa kovin paljoa ole, mutta asiat täytyisi laittaa tärkeysjärjestykseen, ja järjestää sitä aikaa. Keskiviikkona meillä kylläkin vieraili minun entinen työkaveri miehineen. He ovat molemmat jo eläkkeellä, ja Mirkku oli minun "oppiäitini" työmaalla. Mukava heitä oli jälleen nähdä. Tosiasiassa se on niin, että vierailuaika täytyy aina järjestää, pelkkä "tulkaa joskus poikkeen"-fraasi ei yleensä riitä.

Ennen shoppailua käytiin suorittamassa yksi kansalaisvelvollisuus, tai yksi meistä kävi. Kahdelta meistä ei tätä tällä hetkellä huolita. Eli, Iskä kävi verenluovutuksessa. Koko perhe sai siinä sivussa mehut ja Piipis sai namia. Oli niin mukavaa, että Piipis ei olisikaan halunnut lähteä pois...

Siitä on jo jonkin aikaa, mutta nyt muistaissani kirjoitan tästäkin tapahtumasta. Olimme autossa lähdössä johonkin (en nyt muista mihin), kun Piipis ilmoitti takana hänen vieressään istuvalle Iskälle, että: Itka, voit. Tarkoittaen Iskä, vyöt. Turvavyö oli vielä jäänyt laittamati. Täytyy myöntää, että meidän Piipiksestä, reilu kaksivuotiaasta tulee vielä todella hyvä isoveli, kun nyt jo huolehtii toisista noin!

Huomenna ollaan menossa aamusta parturiin koko perhe. Täytyy lauantai aamuna herätä jo seitsemän aikaan. Että täytyypä tästä mennä vähäksi aikaa horisontaaliseen asentoon tuohon maan mainiolle sohvalle, ja sen jälkeen höyhensaarille. Hei vaan!

Isomaha kirjoittelee kuulumisia

Otsikon mukaisesti mun maha on kyllä oikeasti jo tosi iso. Ja raskaus ei ole vielä edes puolivälissä. Olenkin vitsaillut, että loppuvaiheessa ostan kottikärryt ja laitan mahan niihin. Sitten on hyvä taas kuljeskella kottareita työnnellen... Piti laittaa yksi mahakuva tähänkin, mutta niistä ei tullut kauhean hyviä (syy oli mallissa...), joten tällä kertaa jääpi laittamati.

Piipikselle on potalla käynnistä jo tullut melkein tapa. Kun tullaan päikystä/töistä kotia, me otetaan vaippa pois ja loppuilta on käyty potalla. Viikonloppu oltiin sisätiloissa vallan ilman vaippaa (paitsi nukkumassa ollessa pidettiin vielä vaippaa). Tokihan välillä tulee vahinkoja vielä housuun, mutta pääasiassa homma on luistanut hyvin. Tarttee vaan olla melko tarkkana, kun Piipis ilmoittaa, että pissi, niin sitten mennään reippaasti potalle Piipiksen avuksi.

Me käytiin Piipiksen kanssa pari kertaa Lapsi-aikuinen jumpassa. Minusta se olisi ollut kovin mielenkiintoista ja mukavaa, mutta Piipis ei siitä niin kovasti piitannut. Olisi vaan halunnut siellä isossa salissa mennä ja mesoa oman mielen mukaan, ohjaajan jutut ei paljon kiinnostaneet. Niinpä päätin, että meiltä jää sitten se harrastus vallan pois. Aikataulukin oli melko tiukka, kun se alkoi jo viideltä. Halusin siihen aiempaan ryhmään, kun käyn siellä tanssissa vielä illalla. Täytyy katsoa myöhemmin, jos löytyy joku mukava yhteinen harrastus, kyllähän tässä on vielä aikaa harrastella.

Lisään jälleen pari sanaa Piipis-Suomi sanakirjaan: paunkka-traktori, ätä-lätäkkö. Sanakirjaan tulee melko varmasti vielä myöhemmin täydennystä.

Karvalankamatto on tottunut jälleen melko hyvin olemaan kotosalla itekseen. Telkkari-D.A.P.-haihdutin ovat toimineet. Hyvä näin. Kynsienleikkuu on vielä aivan armottoman taistelun takana. Siihen meillä on uusi strategia: lähes joka päivä leikataan yksi kynsi ja sen jälkeen annetaan kovasti herkkupaloja. Vielä tämä strategia ei ole täysin toiminut (tätä on jatkettu n. pari viikkoa). Mutta kyllä ne kynnet on n. kuukaudessa leikattu, kunnes jälleen alkaa uusi kierros. Huh huh.