Moiks!

Juu, anteeks vaan tämä blogihiljaisuus. Olen viime aikoina käyttänyt kaiken lasten- ja kodinhoidolta liikenevän ajan selänhoitoon. Jumppaa, kävelyä, tanssimista yms. Ja selkähoidossa olen käynyt pari kertaa, mutta eipä tunnu vaan tokeentuvan tuo selkä. Taidan olla melko arka kivulle, minusta kipu kertoo jostain kehossa ilmenevästä virheestä, ja minä olen sitä mieltä, että tuo virhe täytyy korjata ennenkuin se pahenee. Olen kuullut , että monet ihmiset vaan kärsivät kivusta hiljaa mielessään, purevat hammasta ja tuumaavat mielessään, että nyt olen "kova jätkä". Eivätkä viitsi pureutua kivun syyhyn ja poistaa sitä. No, kukin taaplaa tyylillään...

Mutta nyt seuraavaan asiaan. Mitäs meidän perheeseen kuuluu. No, tavallista arkeahan tämä oikeastaan on ollut. Piipis pikkuinen on ollut reipas poika. Hän on saanut erilaisia vastuutehtäviä, mm. syömään mennessä hän käy hakemassa kaulurin ja lusikan, kaupassa hän saa kerätä kauppatavaroita, kun äiti sanoo, että mitä otetaan jne. Näin meidän arki sujuu pikkuisen helpommin, ja kaikki on tyytyväisiä :-).

Tyttö on mennyt sujuvasti mahalleen, eilen lattialla hän kääntyili koko ajan masulteen. Ja samoten tänä aamupäivänä kun hän vähän aikaa kerkesi tuossa lattialla treenaan ennenkuin meni aamupäivän päikkäreile.

Karvalankamatto on ollut Pikkusiskon porukoitten mökillä. Se on siellä ollut tyytyväinen, jos sillä ois rahaa niin varmaan ostais tontin sieltä... Ja täällä on ollut rauhallisempaa, kun ei koira pyöri jaloissa ;-).

Tässä pari kuvaa Tytön "poikaystävän" käynnistä meillä:




Siinäpä pikaisesti meidän kuulumisia, nyt tarttee mennä reippaan isoveljen kanssa leikkimään!