Koira pääsi karvoistaan

Karvalankamatto on jälleen karvaton lankamatto. Aah, ihanaa, jälleen päihitimme vähäksi aikaa karvalankatollojen vallankumouksen. Niitä on taasen ollut joka nurkassa ja paikassa ja kun ei niihin siivoominenkaan oikein auta. Samantien niitä ilmestyy siivouksen jälkeen jostain... Mutta nyt, ihana vapaus tuosta vitsauksesta!

Tässä onpi karvaton koira:


Ja vauva-asioihin: Tytöllä on melko selkeä päivärytmi: aamulla herätään 7-8.30 aikaan, ekoille kolmen tunnin päikkäreille 9.30-10.30, lyhyet päikkärit Iskän tai Äipän kans samaan aikaan kun isoveli on päikkäreillä 13.00-17.00 välissä, kolmannet päikkärit isoveljen iltaulkoilun aikaan 17-20, iltakiukkuilu sijoittuu 20-23 väliin (kiukkuaa, tissittelyä, vähän aikaa rauhallinen, kiukkuaa, tissittelyä jne.), nukkumaan 22-23, ensimmäinen herääminen about 02.00 ja siitä parin-kolmen tunnein välein syönti (ihan varma en ole aamuyön ajoista, itekin olen niin väsynyt siinä vaiheessa, että menee valve ja nukkuminen sekaisin). Päivärytmi sopii kyllä aivan passelisti meidän perheelle, mutta nuo yösyönnit voisi jättää vähemmälle... Mutta eiköhän nekin tästä ala vähenemään pikkuhiljaa.

Nauravaiset sisarukset (joo-o, ihan näyttäisi kuin 2 viikkoinenkin osaisi jo naureskella, vattanpuruja lähinnä...)


Nukkukaverit


Tuttisuu


Tosiaan, tuttia ollaan annettu Tytölle heti kotiutumisen jälkeen. Fanaatikkoja on tuonkin asian tiimoilta, puolesta ja vastaan. Meillä homma on toiminut hyvin, ja imetystukilistan sivuillakin mainittiin, että tutin voi hyvinkin lykätä suuhun, jos esim. maidontuotanto on suurta ja vauvalla imuhaluja. Näinhän meillä kyllä onkin, enpä millään voisi olla Tytölle kokoajan tuttina, kun meinaa nytkin välillä tukehtua maitoon...

Piipiksen kanssa käytiin perhetuvalla maanantaina. Oli mukava välillä olla pojan kanssa kahestaan (+muut äidit ja lapset). Iskä Piipistä onkin nyt paljon hoidellut, vähän pakosta, mulla kun on Tyttö kiinni tisussa hyvinkin usein päivän aikana... Saas nähdä kuin me pärjätään sitten kun Iskä on töissä. No, kaippa siinä omat rutiininsa muodostuu. Piipis heittelee hyviä kommentteja aika usein, mutta himskatti, kun niitä ei meinaa muistaa. Täytyy laitella niitä ylös kun muistuu mieleen.

Selkä mulla on taasen aivan jumissa. Vielä ei ole oikein jaksanut/kerennyt/pystynyt kunnolla jumppailemaan tai joogaamaan. Yhdellä salsakoululla alkaisi kesäkausi 2.5., saas nähdä pääsisinkö vaikka siellä käymään kerran viikossa. Olisi niin mukava opetella salsaa, ja se on aivan loistavaa selkäjumppaa. No, katotaan, kuin mun käy, uskallanko lähteä.

Nyt menen Piipiksen kanssa leikkimään, hän heräsi päikkäreiltä. Heissan!