Pitkästä aikaa

Tässä onkin ollut vähän aikaa blogihiljaisuutta. Meillä kävi niin ikävä tapahtuma, että meidän koneesta rikkoutui kovalevy. Ja tietysti juuri se levy (niitä kun on kaksi), jossa oli kaikki meidän valokuvat, päiväkirjat Piipiksen alkuvaiheista yms. En voi sanoin kuvailla kuinka paljon harmittaa. Niiden tietojen saaminen sieltä levyltä maksaa alkaen 300 €, tässä tapauksessa hinta kipuaa varmaankin tonneihin. Voi hyvin uskoa, että harmittaa. Nytpä kehoitankin kaikkia blogin lukijoita ehdottomasti kopioimaan kaikki tiedostonsa ja kuvansa toiselle tallennusvälineelle! Ulkoinen kovalevy on hyvä vaihtoehto, jos tietoa on paljon.

Kyllä tämä raskaus meinaa ottaa voimille! Tämä viikonloppu on mennyt hyvinkin väsyneessä olotilassa. Eilen kyllä käytiin entisen työkaverin mökillä ja tänään kävin hevostelemassa. Aamupäivät taasen on menneet tiivisti sohvalla maatessa. Onneksi minulla on nyt hyvä syy levätä. Ja onneksi rakas avomies on jaksanut touhuta Piipiksen kanssa ja autella muutenkin huushollissa.

Töissä alkaa sitten ensi viikon jälkeen uusi homma. Sain sen paikan, josta aiemmin kerroin, ja on oikein mukavaa opetella uusia hommia. Täytyy vaan pitää itestään hyvää huolta, jotta jaksaa painaa duunia ;-).

Piipis oli tänään aamusta kovasti Äipätin perään. Iskää ei huolinut edes käsienpesulle. Mutta kummasti illalla roolit vaihtuivat, kun pojat pääsivät Iskä-poika reissulle lentokoneita katsomaan, kun Äipätti kävi ratsimassa. Hyvä niin.

Iloisia uutisia

Asia on nyt jo julkinen. Meille on tulossa vauva! Maaliskuun puolella on laskettu aika, en ole vielä kuitenkaan käynyt ensimmäisessä neuvolassa. Olo on ollut ihan ok, jos ei oteta huomioon pientä pahoinvointia. Se tuntuukin olevan nyt pahempaa, kun Piipistä odottaessa. Mutta kaipa sekin aikanaan loppuu.

Asia tuli julkiseksi perjantaina, kun kävin työmaalla sisäisessä työhaastattelussa. Sanoin siinä tästä tilanteesta heti alkajaisiksi. Työ olisi puolen vuoden sijaisuus, ja juuri sellainen haaste, kuin olen työltäni toivonutkin. Toki oli muitakin hyviä hakijoita, joten katsotaan ensi viikolla kuinka käy. Jänskättää...

Torstaina oli parin työntekijän eläkkeellelähtö juhla, ja minä edustin siellä meidän ammattiyhdistyksen osastoa puheenjohtajan ominaisuudessa. Se on kyllä melko kumma juttu, kuinka sitä voi jännittää sellaista tilaisuutta, vaikka tällä kertaa en pitänytkään mitään puhetta, toivotin vain hyviä eläkepäiviä. Silti kädet tärisi ja hikosi ja sydän meinasi pompata kurkkuun, yms. Täytyy kuitenkin myöntää, että se on hyvää harjoitusta esiintymisvarmuuteen. Mietin vain, että mitä tämä pieni masuasukki tuumaa näistä Äipätin tunteenmullistuksista, mutta luulen, että vielä tässä vaiheessa se ei vielä niin paljoa vaikuta. Toivottavasti.

Kyllä olen nauttinut tällä viikolla ihanista aurinkoisista päivistä ja lämmöstä! Ollaan käyty pari kertaa läheisellä rantsulla, Piipis on päässyt kanssa vähän vesileikkeihin. Kyllä kuitenkin hyvin huomaa, että Piipis ei ole paljoa harjoitellut uimistaitoa, eikä kauheasti muutenkaan ole vedessä ollut. Eilen vein Piipistä vähän syvemmälle veteen, ja tuin mahasta, mutta ei Piipis kauaa malttanut siellä olla kun rupesi sanomaan, että ei ei. Täytyi sitten viedä lähemmäs taas rantaan. Mutta kyllä Piipis tykkäsi olla vesipetona!

Itse olen koittanut myös uida hiukan pidemmälle ja uhmata kauheaa kalapelkoani. Kyllähän minä mielelläni uimaan menen, jos järvessä on muitakin, mutta itekseen sinne meno on kyllä yhtä tuskaa. Ja yleensä jätän menemättä. Eihän sitä koskaan tiedä, mikä hauki jalasta nappaa. Tai sitten rupeaa kuulumaan Tappajahain tunnari päässä ja evä näkyy, kun katsoo taakseen. Joo-o. Sellainen se mielikuvitus on.

Tänään onkin sitten jo taas sateinen keli. Pitäisi lähteä ratsimaan iltapäivästä, katotaan nyt mihin tuo keli muuttuu. Tallilla on kanssa vauvamaha, Hepanomistaja odottelee pienokaista. Saas nähdä, ollaanko laitoksella samaan aikaan, melko lähekkäin on lasketut ajat. On tosi mukavaa, kun kaveri kasvattelee masua samaan aikaan! Myös Keski-Suomessa on vauvamaha. Iskän veljen vaimo odottelee viidettä lastaan. Tammikuussa on laskettu aika. Että ihania vauva-uutisia!

Autuasta koiranomistajuutta

Joopa joo. Otsikko sen kaiken sanoo... Karvalankamatto on taas näillä helteillä ollut melko hermona. Sen suhteen, että pihalla pitäisi olla. Eilen se oli ollut niin hermona, että oli itekseen avannut oven joka oli lukossa ja mennyt sitten itekseen omalle paikalleen juhannusruusun alle. Viksu vai tylsistynyt koira!?! Ovet olivat sitten sepposen selällään takapihalle, mutta onneksi Naapurin setä pelasti tilanteen ja kävi kytkemässä koiran kiinni ja laittoi oven säppiin. Ikävintä on, että ovien karmit ovat melko karmean näköiset, kynnet ovat tehneet melkosta tuhoa. No, tämä on näitä koiranomistajan ongelmia. Minkäs teet.

Marraskuussa pukkaisi mulle englannin matkaa. Keväällä oltiin töistä englannin kurssilla ja siihen liittyen lähdetään Lontooseen kolmeksi päivää lisäopiskelemaan kieltä. Kyllä on mukava lähteä, hyvä porukka ja siitä on aikaa kun olen viimeksi reissannut ulkomailla.

Tätskä ja Gummitussetä oli tänään meillä käymässä. Juotiin kaffet terassilla ja Piipis touhusi juttujaan, kävi välillä kainkain hommissa ja tuli syömään keksiä ja kävi hiekkiksellä ja ja... Kyllä oli jälleen melkonen vauhti päällä. Laitan tähän kuvan melko myrtyneestä Piipiksestä ennen kun mentiin ulos kainkain hommiin.



Ei oikeasti voinut olla myrtyneemmän näköistä pientä miestä! Mutta onneksi naama kääntyi oikein päin, kun pääsi ulkoleikkeihin.

Käytiinpä vielä Ideaparkissa ostoksilla. Piti ostaa Iskälle kengät, mutta sieltä löytyikin Piipikselle uudet lenkkarit. Molemmille uudet kengät ovat tarpeelliset, mutta isommalla miehellä on vaatimukset melko korkealla, jotta löytyisi sopivat. Lisäksi sain ostettua Pikkusiskolle kortin, lahjaksi vissiinkin fyffee. Huomenna olisi oikea synttäripäivä, mennään kuitenkin juhlistamaan synttäreitä perjantaina.

Yksi kaveri on ostanut hepan. Tai ponin, Welsh Part Bred. Oli tosi kaunis, kun kävin sukupostista kuikuilemassa. Oikein paljon onnea! Ja Mörköoopperasta on vuokrausilmoitus, ensi talveksi olisi vuokralle tyrkyllä, jotta Hymykuappa saa opintonsa päätökseen. Täytyisi haastatella, onko kyselijöitä ollut. Kunhan tässä nyt kerkiää ottamaan puhelimen käsiin...

Jotta tämmöstä tällä kertaa. Täytyypä lähteä katselemaan silmäluomia, jotta aamulla taas pääsee ylös ja pirteenä töihin.

Keski-suomen reissu

Reissu Keski-suomeen sujui oikein mukavasti. Oli mukava nähdä taas pitkästä aikaa ihmisiä siellä. Iskän kotitilaa asuttaa nykyisin Iskän veli, ja siellä käytiin lauantaina viettämässä aikaa. Iskän sisko perheineen rakentaa sinne lähelle taloa. Nähtiin pohjapiirustukset, ja voin kyllä sanoa että näytti hyvinkin toimivalta ratkaisulta.

Piipis nukkui meno- ja tulomatkalla päikkärit. Ja Äipätti sai kanssa elpyä, Iskä ajoi. Menomatkalla jouduttiin Jyskylän suurajo-ruuhkaan. Autoja oli molemmin puolin tietä parkkeerattuna pitkältä pätkältä ja helikoptereita lenteli ympärillä. Jonkin matkaa mentiin n. neljääkymppiä, mutta mikäs siinä oli körötellessä, kun ei ollut mihinkään kiire.

Kyllä oli Piipikselläkin mukavaa olla reissussa. Serkkuja oli mukava nähdä ja mummun kanssa oli kiva käydä laiturilla kiviä heittelemässä. Niin ja matkan kohokohta oli, kun Setä näytti sellutehdasta. Sai olla iiiison käpälätrukin kyydissä. Voi jee, oli muuten tosi hienoo!

Karvalankamatto sai olla Naapurien hoidossa. Oli kovasti lenkitetty ja pihalla oli saanut olla. Kukkaistutuksia oli kuitenkin keksinyt mennä kaivamaan, murrr... Äipätti ei kuitenkaan joutunut korjaamaan jälkiä, ne oli kuulemma jo paikattu.

Tänään Piipis meni loman jälkeen takaisin päikkyyn. Iskä ja Äipätti vei Piipiksen sinne, ja tuntui kuin Piipis ei ois ollut päivääkään lomalla. Halien jälkeen Piipis oikein työnsi meidät pois, ja meni heti leikkeihin. Ja Äipätti kun ajatteli, että kuinkahan Piipis menee takas päikkyyn, tuleeko itku. Ja pöh, mitä vielä!

Nukahtamisvaikeuksia

Piipiksellä on ollut viime aikoina nukahtamisvaikeuksia. Nukkumaanmenoaika on ollut perinteisesti klo 20, mutta Piipis on monena iltana tullut vielä puoli kymmenen aikaan hippaloimaan olkkariin ja valittanut ettei saa unta. Tietysti nyt voi vaikuttaa kesälomakin, Piipis ja Iskä ovat olleet kaksi viikkoa lomalla kahestaan, ja ovat heränneet myöhemmin kuin normaalisti.

Piipis sai synttärilahjaksi oman CD-soittimen ja Nalle Puh sadun. Sitä ollaankin iltaisin kuunneltu, mutta vaikuttaa siltä ettei sekään oikein auta unen saamisessa. Piipis haluaisi, että vieressä olisi Iskä tai Äipätti unen tuloon saakka. Olisihan se mukavaa, mutta kun pitäisi joskus ladata tiskikonetta, siivoilla jälkiä ja pitäähän tätä blogiagin kirjoittaa ;-). Enkä minä muutenkaan ole koskaan ollut kovin pitkähermoinen nukuttaja... No, täytyy vain toivoa, että ensi viikolla alkava arki ja päikkyyn herääminen muuttaisi unirytmin Piipiksellä jälleen normaaliksi!

Huomenna ollaan lähdössä ajelemaan Äänekoskelle katsomaan mummua ja pappaa ja serkkuja. Ollaan siellä yön yli reissu. Täytyy vielä miettiä mihin sijoitamme Karvalankamaton, ilmeisesti ei voi lähteä mukaan. Naapurit kylläkin jo lupautuivat hoitamaan Karvalankamattoa, joten ilmeisesti jokin paikka kyllä löytyy.

Fiilistelin tänään ja lueskelin raskauspäiväkirjaa, kun Piipis oli vielä masumylkyäjänä. Ohessa ote siitä:

14.7.05 Neuvola klo 8.50, RV 39+2

Käytiin neuvolassa, Aija oli neuvolantätinä. Kaikki oli ok, paino oli pudonnut kilon, ilmeisesti eilen hikoilin niin paljon nesteitä pois. Eilen olikin todella lämmin päivä, ihmiset kyselevät, että onko tukalaa, kun on oma lämpöpatteri mukana koko ajan. Kyllähän olo hiukan hankalampi on kuin tavallisesti, mutta ei mitenkään liikaa. Yöt ovat hiukan hankalia, kun täytyy ravata vessassa, ja aina kun on tarve kääntyä, niin herää. Mutta onneksi saa päivälläkin levätä, ei ole niin väsynyt sitten koko aikaa.

Olit kääntynyt niin, että selkäsi on nyt oikealle. Pääsi on laskeutunut aika alas jo, painat hiukan lantionpohjaan.. Aija sanoi kysyessäni painoarvioita sinusta, että olet reilun kolmen kilon vauva. Vielä tässä on aikaa kasvaa laskettuunkin aikaan, vaikka kyllä jo toivoisin, että tulisit jo ulos ilahduttamaan meitä!

Muistan kyllä hyvin, kuinka tuolloin odotin niitä polttoja alkavaksi. Eipä ne sitten alkaneet, käynnistää piti kun oli kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Ja painoarviokin heitti hiukan, viimeisin arvio ennen syntymää oli 3 ja puoli kiloa, ja Piipis painoi syntyessään 3915 g! Onpas mukava välillä muistella niitä aikoja!

2 vee synttärit

Viikko on taas vierähtänyt puoleen hurjaa vauhtia. Meidän talossa oli maanantaina hyvinkin vilkas ja mukava päivä, vietettiin Piipiksen 2 vee synttäreitä.

Aamupäivällä Iskä ja Piipis lähtivät linja-autoreissulle parturiin, jotta synttärisankari olisi edustuskunnossa. Takaisin tulikin oikein tasatukkatarzan :-).

Iltapäivällä saatiin vieraita Äänekoskelta, mummu, pappa ja Raikku (Jack Russell) tulivat toivottelemaan hyvää syntymäpäivää ja tuomaan mukavia lahjoja Pienelle. Lisäksi saimme mustikoita ja mustikkapiirakkaa. Kyllä oli todella hyvää, kiitos oikein kovasti. Lähteissä Raikku sai Karvalankamatolta namujen piilotuspallon, joka kuulemma on ollut kovin mieluinen.

Ensimmäisten vieraiden lähdettyä tupa täyttyikin sitten lähempänä asuvista vieraista. Tätskä ja Gummitussetä, mummu ja pappa, Repolaiset ja Naapurit tulivat juhlimaan Pienen elämän kolmannen vuoden alkua. Pieni sai hirmusti ihania lahjoja, niillä on kyllä leikitty paljon! Kiitos kaikille miljoonasti, pyysi Pieni kirjoittamaan.

Iso helikopteri oli Pienelle ehkä mieluisin lahja (vaikkakin kaikki olivat mukavia). Tämäpä Äipättiä kovasti ilahdutti, kun on töissä helikopterien parissa.

Kaffia juotiin ja Pieni sai puhallettua kakusta 2 kynttilää (jotka lainattiin Naapurista, Äipätti kun oli unehtanut...). Repolaiset toivat tullessaan pari voileipäkakkua, jotka oli tehnyt aiemminkin herkullista voileipäkakkua meille tarjoillut Pipu. Siinäpä olisi varmasti oivallinen ammatti hänelle - voileipäkakuntekijä.






Helikopteri oli kenties mieluisin lahja


Kakku ja 2 kynttilää



Lahjapöytä


Koriste-asetelma