Sepä on sitten jo lokakuu kohta puolessavälin :-)

Tässä tulee blogipäivitystä pitkästä aikaa. Mulla on monesti mielessä, että voisin kirjoittaa blogille tästäkin jutusta, mutta se vain tuppaa jäämään. Yksinkertaisesti aika ei riitä, tai sitten on niin väsynyt, että päässä liikkuu ei mitään...

Mutta seuraavaksi hieman lasten kehityshistoriaa. Tyttö on oppinut ryömimään, lattiamatonen kerkiää tutkimaan nykyään joka paikkaa. Liikkumisen into on kova, kun jo puolivuotiaana täytyy lähteä liikkeelle... No, jokainen omalla tahdillaan.

Päikkäreitä Tyttö nukkuu vielä kolmet ja yöunet on liikkumisen myötä muuttuneet jälleen kovin rikkonaisiksi. Monta kertaa yössä herää ja tissiä syö pari-kolme kertaa. Joten itsellä alkaa olla aikalailla panokset vähissä, kun ei saa nukkua. No, ymmärtäähän sen, tässä on mennyt jo n. 10 kuukautta rikkonaisilla yöunilla. Mutta onhan tuo nukkuminen sentään aivan täysin yliarvostettua hommaa ;-).

Piipis on kehittynyt mun mielestä ihan parin viime kuukauden aikana roimasti. Osaa touhuta juttuja itestään hirmu hyvin. Ja hän ymmärtää asioita jo ihan eri tavalla kun ennen. Yhtenä päivänä, kun taasen taisi olla mulla hermo kireellä (eikai sentäs, mulla vai...), ja komensin poikaa (oliko syömään vai hampipyykille vai mikä nyt olikaan), johon hän sitten tokas: "Joo, joo, äiti olen tuvossa. Älä hemmostu!" Mää taas repesin ihan täysillä. Ei sille voi olla kauaa vihanen, en se niin suloinen kersa. Ja toi Piipiksen puhe on hauskan kuulosta, ällää ei osaa sanoa, vaan sanoo veen sen tilalla.

Perhetuvalla käytiin pikaseen tänään. Kuulemma perhetuvan toiminta muuttaa uusiin toimitiloihin. Vuoden alusta tarttee sitten käydä hieman kauempana ja viedä Piipis kauemmas hoitoon. Jokunen kuukausi mennään tolleen, ennenkun kersat menee huhtikuun alusta päivähoitoon. Ja taas tää valitusvirsi alkaa, että toisaalta olisin mielelläni kersojen kanssa kotona kauemmin, kun ne on pieniä, mutta sitten taas se toinen puoli minusta haluaisi jo vaikka ensi viikolla lähteä töihin... Tämä naisen elämä on niiiin vaikeeta! Kunpa kaikki asiat olisi yksinkertaisia ja musta-valkoisia, niin ei tarttis miettiä vaihtoehtoja. No, tuossa työhön menossa on onneksi se likviditeetin paraneminen kovasti motivoiva tekijä. Joten turha kai sitä on miettiä sen enempää.

Nyt mää lähden kotihommiin. Tai sitten jätän ne sinälleen, ja teen jotain mukavampaa. Hih.

Hyvää syksyä ja muistakaa ne joululahjat ostaa ajoissa!