Hyvä fiilis

Tulin tänään tanssista, kävin suihkussa, ja sen jälkeen mulla onkin ollut merkillisen hyvä fiilis. On se liikunta vaan ihme lääke niin moneen asiaan. Ja varmaan nuo hormonitkin alkavat tasoittumaan raskauden jälkeen.

Ihania ihmisiä

Meidän tuntemamme ihmiset ovat kyllä aivan ihania! Tyttö on saanut paljon ihania lahjoja, kiitoksia kaikille, jotka ovat niihin olleet osallisina.

"Varamummo" (oppiäitini työmaalta, hän on nyt eläkkeellä) oli kutonut Tytölle aivan ihanat villatakin, tumput, tossut ja hatun. Tässäpä kuva niistä:



Lisäksi kuvassa oikealla on peitto, jonka on kutonut työkaveri. Sattumalta samasta langasta tehtyjä!

Viime viikolla Iskä lähti työreissulle, ja päätimme, että hänen kannattaa jäädä sinne yöksi. Hän olisi kyllä tullut auttamaan illalla lasten nukkumaan laitossa, mutta parempi oli jäädä sinne, olisi joutunut niin aikaisin aamulla heräämään ja reissaamaan jälleen. No, Iskäpä soitti naapureille, josko saisi koiranhoitoapua, kun minä olin yksin kotona. Ja aivan ihanasti naapurin tyttö kävi viemässä koiraa iltapäivällä ja illalla, ja naapurin rouva kävi viemässä aamulla. Siitä oli kyllä todella suuri apu, ja olenkin todella kiitollinen siitä.

Piipis ja Tyttö

Nukkuvat lapset



Piipiksen kanssa meillä on ollut välillä melkoista tappelua. Välillä ei mikään ole ollut hyvin. Tämä viikko on ollut vähän helpompi, olen itse ottanut melko tiukan asenteen häntä kohtaan. Aiemmin annoin vähän löysää, kun hän pyysi esim. lukemaan vielä yhden sadun nukkumaan mennessä, niin minähän tein niin. Ja kun minä imetin Tyttöä, niin monesti Piipis on saanut itse selviytyä joistain asioista, kuten käsienpesusta ruuan jälkeen. No, minä olen nyt ottanut selkeän taktiikan, että jos jotain on sovittu tehtäväksi, niin minä valvon loppuun asti, että se tulee tehtyä kunnolla. Tarvittaessa autan. Ja kinuamiseen sanon aina ei. Tuntuukin, että tämä taktiikka on auttanut.

Yhtenä päivänä leikkien lomassa pyysin Piipikseltä yhtä halia. No, hän sitten armollisesti minulle vastasi: "Yksi hali varastossa on", ja tuli halaamaan. Kyllä olin iloinen, kun viimeisen halin sain!

Kadonneen vyötärön metsästys

Kävin eilen IP:ssa shoppailemassa ristiäisvaatteita. Ei sieltä paljon mitään mukaan tarttunut, yhdet housut kuitenkin ostin. Kyllähän siellä mukavia vaatteita olisi ollut, mutta kun mikään ei mahdu päälle!

No, eihän synnytyksestä ole vielä kuin puolitoista kuukautta, joten eihän se maha tuosta yhtäkkiä pienene. Varsinkaan, kun se oli niin tolkuttoman iso. Siltikin minusta tuntuu kuin tuo vyötärönympärys ei olisi minun... Kyllähän sitä ihmisillä on kaikenlaisia mystisiä juttuja, jotkut kuvittelevat esim. että heidän kätensä ei olisi heidän ja se pitäisi amputoida. No, minusta tuntuu juuri tuolta tämän löysän vatsanahan kanssa. Kyllähän niitä vatsanahan kiristysleikkauksia on, täytyisi vaan olla sen löysän vatsanahan lisäksi vähän alle kymppitonni löysää rahaakin. Täytyy toivoa, että siitä pääsisi näin kotikonstein eroon... Pilateksella saa kyllä hyvin vatsalihakset kondikseen, mutta kun vielä mulla ne ei ole riittävän vahvoja sen tekemiseen. Niin, ja energiaakin pitäisi löytyä. No, ajan kanssa ehkä pääsen moisesta fiiliksesta tai siitä löysästä eroon...

Mutta mä taidan lähteä pehkuihin, tämä hyvä fiilis on vaihtumassa uniseksi raukeudeksi, joten jos vaikka tänään pääsisi ajoissa maate. Heips vaan!