Kämppä on puunattu

Nyt on kämppä puunattu ja vauva saisi tulla minun puolestani ihan koska vaan. Eilenillalla mua rupesikin oikein kivuliaasti supistelemaan. Oli harjoitussuppareita, selkäkipua&alavatsakipua ja viiltelyä alavattalla. Olin ihan varma, että kohta on lähtö lähellä, mutta oireet loppuivat. Tänä aamuna on pari kertaa särkenyt alavattaa, mutta ei mitään pahempaa. Ilmeisesti nuo supistukset johtuivat siitä, kun eilen siivosin hullun lailla. No, nyt on viikkoja kasassa vasta 37+1, jotta kyllähän tuo vauva saa vielä odottaakin.

Lauantaina Iskä oli keilaamassa ja viettämässä saunailtaa, viimeisiä kertoja nyt sitten taas vähään aikaan. Me lähettiin Piipiksen päikkäreitten jälkeen katsomaan heppoja, Piipis oli innoissaan, ja hoki: "heppoja kattomaan". Siellä annettiin leipiä hepoille ja taputeltiin niitä. Mutta Piipiksen mielestä parasta kaikessa oli, kun traktori oli hommissa. Sitä olisi joutanut katsomaan vaikka kuinka kauan!

Limperinpoika oli käynyt radalla tässä yhtenä viikonloppuna. Aateltiin mennä katsomaankin, mutta oli päikkäriaika, ja keli oli silloin melko ikävä, jotenka jätettiin väliin. Suoritus oli kylläkin hylätty kahden laukan takia???? Yleensä vasta kolmesta laukasta, tietääkseni. Ota näistä nyt sitten selvää... Voin kuitenkin kuvitella, kuinka herra on ollut täpinöissään kisoissa!

Piipiksellä on kyllä välillä vähän vaikeuksia tuon tottelemisen kanssa. Kun sanon, että lähdetään ulos, nyt pukemaan, niin ensin sanoo: "Kohta" (miehiseen tyyliin...). Kohta kestää yleensä melko kauan, ja tappeluhan siitä syntyy. Joudun pakottaa hänet pukemaan. Sama sisälle tulemisen, syömisen ja päikkäreille menon kanssa. Tänään oltiin tulossa ulkoa pihalle, ja Piipis olisi halunnut mennä vielä kaivamaan lunta. Sanoin ei, ja pakotin tulemaan sisälle hirveän itkun ja porun kanssa. Tämä on nyt viime aikoina vaan pahentunut, aina ei ole ollut ihan noin vaikeaa... Harmittaa vaan, että aina joutuu suuttumaan. Mutta onneksi Piipis ei ole pitkävihainen, vaan melko nopeasti rauhoittuu, jonka jälkeen halataan. Hali on ihan ehdoton, muuten itku ei lopu alkuunkaan...

Hetken kerkesin jo luulemaan, että kevät on lähellä, mutta viikonlopun ajan on ollut kyllä niin talvista, jotta. Tänään on satanut lunta koko päivän. Kyllähän se ihan mukava on, että tuo talvi tuli vihdosta viimein ennen sitä odotettua kevättä.

Jotta tämmöstä. Nyt minun pitäisi vaan yrittää nauttia näistä viimeisistä viikoista tämän ison vatsan kanssa, ennen vauvan tuloa. Joskus se vaan tuntuu kovin vaikealta tämän tukalan olon kanssa, vaikkakin pääasiassa kyllä nautin olostani ja yritän kerätä voimia tulevaa koitosta varten. Kirjoitankohan seuraavan kerran synnytyskertomusta, oikein jännittää...