Ensilumi

Tänään saatiin sitten talven ensilumi. Aamulla tuli vielä töihinlähdön aikaan räntää, ja päivällä sää selkeni ja saimme nauttia kauniista syysauringosta. Neljän seinän sisällä duunissa tosin.

Piipikselle oli lumentulo melkoinen harmitus. Kun aamulla mentiin ulos, niin ensin lunta katsottiin tarkkaan, hiukan jänskätti, alahuuli väpätti ja vielä itkukin pääsi. Ensimmäisenä Piipikselle tuli mieleen, että kaivaa - ei. Eli hiekkalaatikolle ei pääse enää kaivamaan hiekkaa kaivurilla. No tokihan se harmittaa, se homma kun on niin kovin mieluista. Yritimme kyllä kovin selittää, että luntakin voi kaivaa, ja se vasta hauskaa on, mutta vielä ei Piipis ollut kovin vakuuttunut. Toivottavasti asianlaita muuttuu talven jatkuessa.

Tänään käytiin Ideaparkissa syömässä ja etsimässä Piipikselle uutta talvihaalaria. Mutta eipä siellä ollut sellaisia kuin haimme. Niinkuin me niitä nimitämme- kurapersehaalarit-oli kaikki menneet. Haalareissa täytyisi olla persukset kumista, ei tartte erikseen pukea kurahousuja haalarin päälle. Näillä keleillä aivan ehdoton varustus. Täytyypä vielä käydä huomenna tien toisella puolella lähikaupassa katsomassa, josko sieltä löytyisi.

Nähtiin Hymykuappa perheineen pikaisesti kauppareissulla. Näin niitä ystäviään näkee - pikaisesti kaupassa vahingossa. Jotenkin vaan tuntuu, ettei tässä arjessa riitä aikaa edes vierailemaan ystävien luona. Täytyyhän se myöntää, että lapsiperheen arjessa ei luppoaikaa kovin paljoa ole, mutta asiat täytyisi laittaa tärkeysjärjestykseen, ja järjestää sitä aikaa. Keskiviikkona meillä kylläkin vieraili minun entinen työkaveri miehineen. He ovat molemmat jo eläkkeellä, ja Mirkku oli minun "oppiäitini" työmaalla. Mukava heitä oli jälleen nähdä. Tosiasiassa se on niin, että vierailuaika täytyy aina järjestää, pelkkä "tulkaa joskus poikkeen"-fraasi ei yleensä riitä.

Ennen shoppailua käytiin suorittamassa yksi kansalaisvelvollisuus, tai yksi meistä kävi. Kahdelta meistä ei tätä tällä hetkellä huolita. Eli, Iskä kävi verenluovutuksessa. Koko perhe sai siinä sivussa mehut ja Piipis sai namia. Oli niin mukavaa, että Piipis ei olisikaan halunnut lähteä pois...

Siitä on jo jonkin aikaa, mutta nyt muistaissani kirjoitan tästäkin tapahtumasta. Olimme autossa lähdössä johonkin (en nyt muista mihin), kun Piipis ilmoitti takana hänen vieressään istuvalle Iskälle, että: Itka, voit. Tarkoittaen Iskä, vyöt. Turvavyö oli vielä jäänyt laittamati. Täytyy myöntää, että meidän Piipiksestä, reilu kaksivuotiaasta tulee vielä todella hyvä isoveli, kun nyt jo huolehtii toisista noin!

Huomenna ollaan menossa aamusta parturiin koko perhe. Täytyy lauantai aamuna herätä jo seitsemän aikaan. Että täytyypä tästä mennä vähäksi aikaa horisontaaliseen asentoon tuohon maan mainiolle sohvalle, ja sen jälkeen höyhensaarille. Hei vaan!