Lappeenrannan reissu

Tämä viikko onkin ollut yhtä matkustelemista. Tiistain Lepaan reissun jälkeen lähdettiin keskiviikkona aamupäivällä ajelemaan Lappeenrantaan katsomaan Enomiestä. Mummu ja vaari lähtivät perheen matkaan mukaan, Karvalankamatto jäi Repolaisten hellään huomaan.

Reissu oli kaikkinensa onnistunut. Menomatkalla poikettiin Kouvolassa Tanen luona, katsomassa hänen ja mielitiettynsä kotia. Voisi sanoa, että taiteilijan näkemys asumusviihtyvyydestä on hieman, no, erilainen kuin muilla :) (Taiteilijan tuntien, hän on kovinkin tyytyväinen lauseesta). Toteutus kyllä oli ensiluokkainen. Sen verran valotan sisustusta (kuvia en ottanut, olisi ehkä pitänyt), että olohuoneeseen oli mustalle seinälle maalattu viikatemies korppi käsivarrella,
makuuhuone oli musta, ainoastaan sängyn takana oli vaalea paneeli
(myös katto oli musta) yms.

Lappeenrannassa käytiin katsomassa hiekkalinnoja, jotka jälleen kerran olivat komeita (olen käynyt pari vuotta sitten ison mahan kanssa katsomassa silloisia rakennelmia, ja komeita olivat silloinkin). Pieni olisi mielellään jäänyt sinne leikkimään hiekkalaatikolle, tai hienoihin leikkimökkeihin, joita siellä oli useampia.

Torstaina kävimme Enomiehen työmaalla, Etelä-Karjalan taidemuseossa Lappeenrannan linnoituksella. Museossa oli Pekka Jylhän veistoksia kokoelmasta Valon pesä. Aiheet koskettivat vahvasti luontoa, eläimiä ja maailmassa esiintyvää ihmisen julmuutta niitä kohtaan. Hyvin puhutteleva näyttely, suosittelen kaikille käyntiä siellä. Lisäksi Lappeenrannan linnoitus on näkemisen arvoinen paikka.

Pienen päiväunien jälkeen lähdimme Säräpirtti Kippurasarveen nauttimaan perinteistä Lemiläistä särää. Särä on koivukaukalossa, tuhatvuotisen perinteen mukaisesti valmistettua lammasherkkua. Mausteena oli ainoastaan suola ja lisukkeena peruna. Ja herkkua oli. Syömisen alkuun kerrottiin särästä ja sen nauttimisesta. Perinteen mukaan särää maistellaan ensimmäiset kolme lautasellista ja sitten ruvetaan vasta syömään. Niinhän siinä kävi, että vain yksi meistä pääsi syömään särää - Enomies. Mutta kyllä oli melkoiset maistelut ja mahtavan hyvää!

Takaisin päin matkustaessa pysähdyttiin vielä Salpa-asemalle. Siellä on kansainvälisten kovapanosammuntojen aikaan rakennettuja korsuja ja vallihautoja. Kovin olivat mahtavia rakennelmia siihen maailmanaikaan tehtynä.




Enomiehen pihassa oli hieno hiekkalaatikko.
Oli tehtävä vähän aikaa urakkahommia.



Enomiehen työmaa




Säräpirtin pihamaa oli komeaksi laitettu.



Tämä on särää - herkkua nam.


Konekiväärikorsun menoaukko.