Lomailua

Tämä on mun toinen viikko lomalla, ensi viikon "saan" vielä olla kotona. Saan hipsuissa siksi, että jotenkin minulle tämä toimettomuus ei vaan sovi... Iskä on vielä töissä tämän viikon, joten ei olla Pienen kanssa lähdetty mihinkään pitemmälle, ja kotona olo on jotensakin tympeää. Varsinkin kun ei oikein pihallakaan viitsi tehdä mitään, kun ei tiedä koska saa sadetta niskaan. Tänään aamupäivällä näin kävikin, käytiin Pienen kanssa katsomassa kaivuria ja "akkaa"-siis rekkaa, niin jouduttiin ihan keskelle vesisadetta. No eipä tuo haitannut, ja kaivuri ja rekkakin oli jo tehnyt hommansa. Harmi.
Mutta onneksi Pikkusisko ja sen äiti on käynyt meitä viihdyttämässä eilen ja tänään pankkireissullaan. Vaikkakaan Pikkusisko ei kohta enää ole Pikkusisko, niin on venähtänyt pituutta. Mutta se nyt ei ole kovin suuri saavutus, kun minusta menee ohitse... Hih.
Ihan oikean lomapäivän sain maanantaina. Ihana Tätskä oli Pientä hoitamassa. Äipätti pääsi ihan rauhassa käymään kirjastossa, kaupoilla ja ratsimassa. Kyllä oli ihanaa olla vähän aikaa itekseen. Vaikkakin Pieni on suloinen ja ihana, niin kyllä sitä omaa aikaakin tarvitsee välillä. Kestää hermo paremmin... Eli suuret kiitokset Tätskälle!
Pihaa tarvitsisi todella kuopsuttaa. Onneksi se ei näin rivitalossa ole järin suuri. Mutta on siinäkin oma hommansa, kun on noi voikukkapellot vieressä, niin nyppimistä kyllä riittää. Ja vielä pitäisi haastatella hortonomikaveria, että miten ja koska pitää leikata juhannusruusua ja riippupihlajaa ja koska havukasveja ja vadelmaa voi siirtää ja niin edelleen. Kaikkea muuta minäkin olen kerennyt itseopiskelemaan, mutta tuo hortonomia on kyllä hiukan ruosteessa. No eihän sitä ihan kaikkea voi tietää...